Takaa-ajot: mitättömyyksistä mielettömyyksiin

Takaa-ajojen taakse on Suomessa laajemman tutkimuksen keinoin sukellettu Suomessa vain kerran ja sen aineisto oli peräisin vuoden 2007 rikosilmoitusjärjestelmästä. Kimmokkeena tutkimukselle oli tilanne, jossa kaahari tappoi poliisin. Isoihin lööppeihin päätyvät vain raflaavimmat takaa-ajot, mutta todellisuudessa Heikki Koskimaan tutkimuksessa pakoonmenoyrityksiä riitti keskimäärin neljä vuoden jokaiselle päivälle.
- Se on sinänsä paljon, mutta täytyy ottaa huomioon, että poliisi tekee Suomessa vuosittain noin kaksi miljoonaa pysätystä, ylikomisario Heikki Koskimaa kertoo.

Virkavallan keskuudessa ei mielellään käytetä termiä takaa-ajo, vaan haluaa puhua poliisin pakenevan ajoneuvon seuraamisesta. Jälkimmäinen käsite terävöittää sitä ajatusta, että pakenija on aktiivinen osapuoli, jota poliisi seuraa sen sijaan, että lähtisin syyttä suottaa ajamaan takaa.

Mitättömyyksistä mielettömyyksiin

Pakoonlähtijöistä valtaosa on nuoria miehiä ja neljä kymmenestä kuskista on selvinpäin, ylikomisario Heikki Koskimaa kertoo tilastoista. Tämä ensi katsomalla yllättävä seikka selittyy sillä, että kuningasidea pakenemisesta syttyy usein teini-ikäisten mopopoikien päähän. Mutta eipä aikuisillakaan ole vanhuus viisautta tuonut -päinvastoin.
Pakoonajavien kuskien riskien otto on järjetöntä -varsinkin kun taustalla on yleensä rike, josta selviäisi pienellä rangaistuksella. Puhalluksen välttäminen on luonnollisesti yksi syy, mutta yhtä usein kuolemaa uhmaavan rallin taustalla on rikkinäinen ajovalo tai kolmannen sakon välttäminen.

Moottoripyöräpoliiisi Tomi Ruippo on todistanut vierestä ylimitoitetun riskin hengenvaarallisuutta. Tapahtumat saivat alkunsa muutama vuosi sitten Kotkan Meripäivillä, kun partio sai liikenteen valvonnan yhteydessä viestin toista partiota pakoon lähteneestä autosta.
- Auto oli varastettu, mutta emme tieneet, onko seurueella muitakin syitä paeta. Kuljettajan ajotapaan nähden moottoripyörä oli väärä väline pysättämiseen. Seurasimme autoa kuitenkin pyörillä ja saimme tehtyä poliisiautoista esteen, jonka ohi kuljettaja kuitenkin kaahasi, vanhempi konstaapeli Ruippo muistelee.
- Lopulta pakeneva auto ajoi kerrostaloalueelle umpikujaan. Sitten se kääntyi ympäri ja ajoi meitä kohti. Sata metriä autosta seissyt partiokaverini ehti hypätä sivuun. Minulla oli aikaa hieman enemmän ja pääsin väistämään kerrostalon pihalle.
Lopulta kuski jäi kiiini ja henkilövahingoilta vältyttiin.

- Lähes 70% kaikista takaa-ajoista päättyy ilman onnettomuuksia ja täysin onnellisesti, Koskimaa muistuttaa. Onnettomuudet ovat pääsääntöisesti aineellisia vahinkoja. Kuolemat tai edes loukkaantumiset ovat harvinaisia, mutta jokainen kerta on liikaa. Tragediat jäävät pyörimään kokeeneenkin poliisin mieleen. Ylikonstaapeli Risto Maksimainen on nähnyt sen pahimman vaihtoehdon.
- Tilanne oli hyvin lyhyt ja silloin kuljettaja kuoli. Jälki käteen sitä mietti monesti, olisiko voinut tehdä toisin. Mutta se oli niin lyhyt hetki, puoli minuuttia. Siinä ehti lähteä perään ja sitten tien pakenijan auto oli jo pylväässä.

Pysäytysmerkkiä on pakollinen

- Periaatteessa perään lähdetään, jos ihminen ei tottele poliisin pysäytysmerkkiä. Se ei ole vapaaehtoinen, ylikomisario Koskimaa muistuttaa. Joskus takaa-ajon riskit ovat niin suuria, että siitä luovutaan ja tekijä noudetaan vastuulle vaikkapa kotiovellaan.
- On hienoa, että meillä on mahdollisuus myös luopua. Poliisin perustehtävä on kuitenkin selvittää rikos saman tien, moottoripyörän selässä virka-aikansa viettävä Ruippo muistuttaa. Hän ajaa omien sanojensa mukaan tehtävän aikana "riittävää nopeutta" ja pahimillaan se tarkoittaa yli 250km/h.

Liikkuvan poliisin ylikonstaapeli Risto Maksimainen kertoo, että ensimmäinen keino on ajoneuvolla uhkaaminen. Poliisi ajaa pakenijan lähelle ja näyttää selvästi olevansa paikalla. Poliisiauto voi myös ajaa pysähtymisestä piittaamattoman kuskin etupuolelle ja jarrutella menoa.
- Tarvittaessa suljemme reittejä, koitamme suistaa ajoneuvoa sekä käytämme esteitä ja piikkimattoa, Maksimainen summaa poliisin arsenaalia.

Hengenvaara

Huumekuskit ovat takaa-ajettavina oma lukunsa, sillä kuskilla ei välttämättä ole enää mielestään mitään menetettävää. Yhtä vaarallisia ovat kuskit, jotka kuvittelevat olevansa hengenvaarassa.
- Nimenomaan huumeiden käyttäjissa on kuskeja, joilla on hallusinaatio perässä ajavasta tappajasta ja kirjaimellisesti luulevat pakenevansa henkensä kaupalla, Koskimaa kertoo.

Risto Maksimaisen mielestä olisi epänormaalia, jos poliisiakin ei pelottaisi tällaisissa tilanteissa.
- Niin paljon tapahtuu niin lyhyessä ajassa. Pelko on oikeastaan terve tunne takaraivossa. Silloin tekee oikeita asioita eikä ala mihinkään älyttömyyksiin.
Maksimainen on nähnyt tiellä pitkän uransa aikana jos jonkinlaista ratin vääntäjää.
-Kehitys on teknistä kehitystä. Ihmiset eivät ole 30 vuoden aikana muuttuneet.