Tiedonhankinnan monet keinot

Varjostaminen on tiedonhankintaa. Yksityisetsivän toimeksiantajaa kiinnostaa tieto siitä, missä kohdehenkilö liikkuu, ketä hän tapaa. Nykyään turvallisuusjohtamisen lehtorina työskentelevä Juha Kreus teki tämän kaltaista seurantaa vielä joitakin vuosia sitten.

- On aina helpompaa mitä enemmän tietoa pystyy hankkimaan julkisista lähteistä ja paikoista mihin ei tarvitse mennä. Mutta sitten, kun pitää arvioida ihmisen liikkumista tai toimintakykyä esimerkiksi vakuutuspetostapauksissa, ihminen on pakko havainnollistaa ja nähdä.

Yksityisetsivällä on kansalaisen valtuudet

Koska Juha Kreus ei ole koskaan ollut viranomainen, hänellä ei ole ollut mahdollisuutta saada käsiinsä viranomaistietoa. Tiedonhankinnan suhteen hänet voi siis rinnastaa tavalliseen kansalaiseen. Tutkimukset Kreusin on pitänyt tehdä ehdottomasti lain kirjainta noudattaen.

- Silloin poliisin on helppo jatkaa siitä, mihin me olemme päässeet.

Kerran Kreus seurasi työtoverinsa kanssa miestä, jota epäiltiin perusteettomista sairauslomista. Mies valitti töissä selkäänsä, mutta teki samaan aikaan raskaita työpäiviä omakotitontillaan.

Kreus kuvasi miehen tontin edustalla, kun mies purki peräkärrystään raskasta rakennusmateriaalilastia. Kamera oli suunnattu niin, että itse tontista ei näkynyt siivuakaan. Jos miestä olisi kuvattu tonttinsa pihalla, kyseessä olisi saattanut olla salakatselu, jolloin videokuvaa ei olisi voinut käyttää oikeudessa todisteena.

- Tuollaisessa tilanteessa ei voi kuvata tontilla tapahtuvaa liikehdintää, vaikka tilanne olisi kuinka herkullinen. Sen sijaan voi vaikka kääntää kameran itseensä ja selostaa nauhalle, mitä itse näkee.

Sosiaalinen manipulointi

Varjostaminen tai seuraaminen voi olla myös sellaista, että kohteen kanssa ollaan tekemisissä. Silloin esiinnytään väärällä henkilöllisyydellä. Samaa tekniikkaa käyttävät myös rikolliset, kun haluavat selvittää vaikkapa yrityssalaisuuksia.

Vuosituhannen vaihteen tienoilla Kreus oli mukana tutkimassa Canal Digitalin laskuun satellittiälykorttien väärennösjuttua. Tuohon aikaan oli verrattain yleistä, että lehdissä oli pikkuilmoituksia, joiden kautta sai helposti ostettua itselleen maksukanavat avaavan piraattiälykortin.

Tutkijat saivat kuulla, että kortteja tehdään Virossa. Kontakti kontaktilta he pääsivät lopulta tekemisiin korttien valmistajan kanssa. Mies oli aikanaan Neuvostoliiton armeijan palveluksessa ollut signaalien purkamiseen erikoistunut insinööri.

- Hehän ovat aluksi hyvin varovaisia. Meillä oli yksi tapaaminen ensin ravintolassa ja jossakin vaiheessa mentiin hänen kotiinsa ja oltiin niin kuin ystäviä siinä.

Miehen kotona ollessaan Kreus piti silmänsä auki. Pöydillä levällään olevista tavaroista paljastui monta mielenkiintoista asiaa ja ennen kaikkea miehen yhteys Suomeen. Vierailu oli menestys Kreusille ja hänen kumppanilleen.

- Ihminen on narsisti, monta kertaa hänellä on hirveä tarve kehua saavutuksillaan. Joskus toimii suora kysymys, toisinaan annetaan ihmisen kertoa ja tartutaan joihinkin sanoihin lisäkysymyksillä. Kohde ei välttämättä huomaa lainkaan, että häneltä lypsetään hienovaraisesti tietoa.

Virossa asuvalle miehelle ei koskaan suoraan selvinnyt, keitä vain yhden kerran hänen kotonaan käyneet vieraat olivat. Korttikauppa Suomeen tietenkin hiljeni jossain vaiheessa.