Tutkinta muuttuu, perusasiat pysyvät

Suomalaisessa rikoshistoriassa on tapauksia ylitse muiden. Rikoksia, jotka kaikki muistavat ja joista on piirtynyt jälki kansakunnan verkkokalvoille. Kukapa voisi unohtaa Kyllikki Saaren suohautaa, Tulilahden kaksoissurmia tai Pihtiputaan poliisimurhia. Vuotta 1960 ja Bodominjärven kaksoissurmia on yhtä vaikea unohtaa.

Keskusrikospoliisissa työskentelevä rikosylikomisario Tero Haapala toimi tutkinnanjohtajana, kun juttu nousi voimakkaasti esiin oikeuskäsittelyssä vuonna 2005. Edelleen avoinna olevaan tapaukseen on Haapalan mukaan sidottu resursseja sekä jutun tapahtuman aikaan 1960-luvulla että pitkin matkaa sen jälkeen. Ja viimeisin suuri ponnistus olis siis oikeuskäsittelyn valmistelu vuonna 2005. Tapahtuman ja sen oikeuskäsittelyn välillä oli 45 vuoden väli, mikä oli omiaan vaikeuttamaan tapauksen käsittelyä ja ennen kaikkea poliisin tutkintaa.

Myös poliisin tutkintamenetelmissä on tapahtunut paljon viime vuosikymmeninä.

- Tapahtumapaikan on esimerkiksi taltioitu kengät, mutta niille ei ole osattu tuolloin tehdä mitään. Nyt myöhemmin niistä on pystytty todentamaan veriroiskeet ja jopa niiden lentosuunnat, eli mistä kulmasta veri on kenkiin tullut, Haapala kertoo.

Vielä 1960-luvulla poliisilla oli verinäytteiden osalta käytössään ainoastaan veriryhmämääritys. Nykyisin verestä ja muista ruumiin eritteistä voidaan eristää niiden jättäjän yksilöllinen DNA. Muutenkin tutkintaan on tullut yhä pikkutarkempia nyansseja. Poliisi voi taltioida veren lisäksi muun muassa kuituja ja hiukkasia.

Koirat ja kuljeksijat

Bodominjärven murhista kertovissa tv-jutuissa on nähtävissä, kuinka pikkupojat haravoivat poliisin apuna sekä maastoa että itse järveä. Tero Haapala toteaa, ettei moinen meno sopisi nykyisin mitenkään.

-Poliisi tahtoo estää pääsyn rikospaikalle, siksi alueet eristetään hyvin. Kyse on paitsi siitä, että ei tahdota ulkopuolisten sotkevan rikospaikkajälkiä, mutta myös siitä, ettei rikospaikasta haluta antaa tietoja ulkopuolisille.

Haapala arvelee, että vaikka nykyisellä nettiaikakaudella tiedottaminen on nopeutunut, vielä 1960-luvulla toimittajat saattoivat saada rikostapauksista tietoja jopa aikaisemmin kuin nykyään. Koska yksityisyyden suojaa ei juurikaan tunnettu, joten rikosuutisointi oli ehkä nykyistäkin hurjempaa.

Vielä Bodomin surmien aikaan poliisikoiria käytettiin lähinnä voimankäytön välineinä ja henkilöiden etsintään. Nykyisin koirien käyttö on paitsi lisääntynyt, myös monipuolistunut.

- Koiria voidaan edelleen käyttää ihmisten etsintään ja voimankäyttöön, mutta lisäksi myös esimerkiksi hajutunnistukseen, Haapala kertoo.

Uusin aluevaltaus koirakoulutuksessa on rahaa haistavien koirien kouluttaminen poliisin käyttöön. Huumeita ja räjähteitä on nenien avulla etsitty jo kauan.

Kullan kallis puhetaito

Kaiken tekniikan lisääntymisen myötä poliisin työ on muuttanut luonnettaan, siitä on tullut valtaisan tietomäärän hallintaa ja seulontaa. Olennainen pitää osata erottaa epäolennaisesta.

-Samalla on kuitenkin ehkä hävitty jotain siinä perinteisessä kuulusteluosaamisessa, jonka avulla ennen vanhaan selvitettiin miltei juttu kuin juttu, Haapala arvelee.

Mutta leikitäänpä lopuksi hiukan mielikuvitusleikkiä. Jos rikosylikomisario pääsisi aikakoneeseen ja matkaamaan miltei 50 vuoden taakse ja Bodominjärven murhien tapahtumien jälkeisiin tunteihin, mitä todistusaineistoa hän toisi mukanaan tähän päivään?

- En osaa nimetä mitään yhtä asiaa, vaan toisin paljon pieniä juttuja, näytteitä ja esineitä, joiden avulla sitten yrittäisin selvittää tämänkin jutun.