Työnantajana kuolema

KRP:n uhrintunnistusyksikössä työskentelevä Ismo Kopra on matkustanut hommissaan ympäri maailmaa -ja aina kuoleman perässä. Kosovo, tsunami ja Estonia ovat vain esimerkkejä vuosien varrella vastaan tulleista työasioista. Raskaassa ammatissa motivoi eniten tunnistamisen onnistuminen ja sitä kautta hetki, jolloin vainaja voidaan luovuttaa omaisille.
- Luovutus on palkinto hyvästä työstä. Se on omaisille tärkeä hetki, koska he voivat aloittaa surutyönsä.

KRP:n uhrintunnistusyksikkö on toiminut parikymmentä vuotta ja työkalut on luonut kansainvälinen rikospoliisijärjestö Interpol. Valokuva tai vaatetus ei tunnistuksesta käy, vaan henkilöllisyydestä on oltava aukoton varmuus. Kolme päämetodia ovat hammastiedot, DNA eli geneettiset tiedot sekä sormenjäljet.
- Hammastiedot ovat ylivoimainen keino, sillä niitä voidaan siirrellä sähköisesti toiselle puolelle maailmaa, kertoo Kopra. Suomalaisista tsunamin uhreista 80% tunnistettiin hammaskarttojen avulla.

Jos hammastietoja ei ole saatavilla, pitää tutkijoiden jalkautua vainajaksi epäillyn elinympäristöön ja suorittaa rikospaikkatutkintaa vastaavat toimet. DNA-näyte tai sormenjälki voi löytyä yhtä lailla tietokoneesta, hammasmukista kuin lapsen leikkikalusta. Sukulaisilta otettava DNA-näyte taas otetaan suoraan ylenevässä tai alenevassa polvessa.

Maailmalla uhrintunnistusyksikölle kertynyttä tietotaitoa käytetään apuna myös kotimaisten mysteerien selvittämiseen, vaikka vainajan nimi olisikin jo tiedossa. Kopra on ollut mukana auttamassa niin kampaaja Seija Mörön tapauksen selvittämisessä kuin suorittanut Bodomin uhrien exhumaation eli haudanaukaisun.
-Yllätävän paljon uutta selvisi tämän päivän metodeilla vielä näin monen kymmenen vuoden jälkeen.
Myös Oriveden mysteerivainajan henkilöllisyyden selvittämisessä Ismo Kopralla oli lusikkansa sopassa.

-Vainajien lukumäärä ei ole suhteessa työn raskauteen -itse asiassa niillä ei ole mitään tekemistä keskenään, Kopra pohtii. Kosovossa olin 18 ja Thaimaassa 13 kuukautta, mutta niiden henkisessä raskaudessa oli monta painavaa eroa. Thaimaassa pystyin ajattelemaan, että kukaan ei voinut tälle luonnon katastrofille mitään. Kosovossa taas uhrit olivat väkivallan jälkeensä jättämiä. Oli pakko miettiä, miksi pieni viaton lapsi on tapettu näin julmalla tavalla.

Suomalaisen kuolisyytutkinnan kulmakivi on se, että ketään ei haudata ilman nimeä ja että läheiset saavat tapahtuneesta mahdollisimman paljon tietoa. Ismo Kopra toteaa jatkavansa ja jaksavansa työtään, koska läheisille epätietoisuus on koko elämän painolasti. Omaiset ja ystävät tarvitsevat ja ansaitsevat vastauksensa.