Valtaosa kadonneista löytyy nopeasti

Ihmisiä ilmoitetaan kadonneiksi poliisille tuhansia vuosittain. Suuri osa tapauksista selviää ennen kuin poliisin tarvitsee ryhtyä edes toimenpiteisiin. Poliisi joutuu etsimään usein esimerkiksi vanhuksia, karkailevia teini-ikäisiä ja ulkomaille lähteneitä.

Joskus poliisi pyytää tiedotusvälineiden kautta apua kadonneen löytämiseksi. Jotkut katoamistapaukset nousevat näyttävästi otsikoihin, toiset eivät. Julkisuus voi poikia lisävihjeitä, mutta se voi myös antaa siivet erilaisille huhuille ja olettamuksille.

Katoamistapaukset ovat samanarvoisia

Vaikka jotkut katoamistapaukset näkyvät julkisuudessa enemmän kuin toiset, se ei tarkoita, että kadonnutta etsittäisiin poliisin toimesta sen tehokkaammin kuin jotakuta toista.

-Se, että jotkut kadonneet saavat enemmän julkisuutta tiedotusvälineissä, on kysymys, joka kannattaa esittää tiedotusvälineille. Poliisin rutiineihin kuuluu monissa tapauksissa julkaista kuva ja alkutiedot kadonneesta henkilöstä, kertoo rikoskomisario Pasi Nieminen Pirkanmaan poliisista.

Jokaisen kadonneen läheiset ovat huolissaan ja haluavat edesauttaa kadonneen löytymistä. He voivat järjestää itsenäisesti omia etsintöjä tai antaa lisätietoja kadonneesta tiedotusvälineille. Myös tämä voi osaltaan lisätä käsitystä, että poliisi tiedottaisi joistakin tapauksista enemmän kuin toisista. Poliisin on kuitenkin oltava tarkka tiedottamisessaan. Yksityisyyteen liittyvät asiat ovat edelleen yksityisiä, vaikka ihminen olisi kadonnut.

Julkisuus lisää yleisön kiinnostusta

Internet on tehokas väline niin oikean kuin vääränkin tiedon levittämiseen. Facebookista ja muita nettiyhteisöistä löytyy läheisten perustamia ryhmiä kadonneille, ja niiden kautta on voitukin saada lisätietoja – tai ainakin vertaistukea. Toisaalta nettiyhteisöissä ja –keskusteluissa on helppo spekuloida katoamistapauksia ja esittää mitä mielikuvituksellisimpia teorioita.

Rikoskomisario Pasi Nieminen kertoo, ettei poliisi erityisesti seuraa nettikeskusteluja. Monet kuitenkin kertovat netissäkin käydyistä keskusteluista ja olettamuksista poliisille. Ne ovat poliisille kuitenkin merkityksettömiä, sillä poliisi on yleensä ehtinyt tehdä kaikki varteenotettavat olettamukset itse.

Valtaosa katoamistapauksista päättyy hyvin, eli henkilö ilmoittautuu pian itse joko poliisille tai omaisilleen. Vuosittain muutamassa kymmenessä tapauksessa henkilö on tehnyt itsemurhan ja noin 10-20 tapausta jää selvittämättä. Nuoria jää kadoksiin vain harvoin. Myös henkirikokset katoamisen syinä ovat harvinaisia yksittäistapauksia.

Poliisin toimenpiteisiin eivät siis vaikuta kadonneen henkilön tai tapauksen saama julkisuus tai kansalaisten aktiivisuus arvailla tapahtumien kulkua. Varteenotettavat vihjeet katoamistapauksista ovat kuitenkin hyvin arvokkaita.