Vankila ei paranna

Vankila ei voi yksin parantaa ketään, toteaa vankeinhoitoesimies Mika Ranne.

- Toisaalta joku ensikertalainen voi kokea vankeustuomion niin epämiellyttävänä, ettei hän halua toista kertaa joutua vankilaan - ja sitä kautta tekee niin sanotusti parannuksen.

Vankilaan joudutaan usein päihdeongelman edesauttamana. Siihen vankilassa voidaan puuttua. Väkisinkin vankeusaikana tulee päihteetön jakso.

Rangaistusajan suunnitelma

Vankilan henkilökunnan ja vangin yhdessä laatimassa suunnitelmassa asetetaan rangaistusajalle tiettyjä tavoitteita, kuten esimerkiksi päihdeongelman käsittely, rikolliseen käyttäytymiseen vaikuttaminen ja perhesuhteiden ylläpito.

Elämäntavan muutos lähtee vangista itsestään.

- Kyllä useimmat huomaavat, ettei kannata vain maata sellissä. Aika kuluu paremmin, kun tekee jotain - osallistuu työtoimintaan, sanoo vartija Eija Rantala.

Vangin ja vartijan suhde

- Jotta voi tätä työtä tehdä, täytyy olla vuorovaikutuskykyinen ihminen. Me vartijat olemme päivän mittaan kaikkien eniten vankien kanssa tekemisissä.

Vankien ja vartijoiden välinen suhde voi olla päällisin puolin leppoisa, huumorinkin sävyttämä, mutta rajoja ei ylitetä kummaltakaan puolen. Työntekijöiden henkilökohtaisista asioista ei puhuta.

- Eikä vangitkaan välttämättä juttele omia asioitaan meille. Vartijan kanssa ollaan harvoin kahden kesken, eivätkä vangit välttämättä halua tuoda asioitaan muiden kuultavaksi.

Kyynisyys on vankeinhoidon ammattitauti

Kaikki vapautuneet vangit eivät palaa vankilaan takaisin uuden tuomion kanssa. Eija Rantalalla on vasta kolme vuotta vartijan uraa takana. Siinä ajassa ei ole vielä ehtinyt kyynistyä.

- Ehkä sekin auttaa, että en ole enää ihan tyttönen, että on elämänkokemusta jo jonkin verran.

Kylmäkosken vankilassa on vankeja, joilla saattaa olla jo viidestoista vankilareissu meneillään. Se ei masenna Mika Rannetta.

- Sitten vaan yritetään uudestaan.