Vapepa etsii

Vapaaehtoinen pelastuspalvelu, (Vapepa) kutsutaan poliisin avuksi yleisimmin silloin, kun etsitään kadonnutta.

Vapepa sai alkunsa 45 vuotta sitten Lapissa tapahtuneesta kadonneen pikkutytön etsinnästä, johon osallistui satoja vapaaehtoisia. Juhlavuoden aikana järjestetään suuretsintäharjoituksia eri puolilla maata.

Pelastuspalvelun verkostoon kuuluu lähes 25 000 suomalaista eri alojen osaajaa. Noin 50 jäsenjärjestön verkostoa hallinnoi SPR. Mukana on järjestöjä Martoista Autoliittoon.

Suomi on harvaan asuttu maa, mutta kadota voi pienellekin alueelle. Sairaskohtauksen saanut ei pysty välttämättä kiinnittämään huomiota itseensä, vaikka kuulisikin jonkun liikkuvan lähistöllä. Toisaalta henkilö, joka pakoilee etsijöitä, on haaste etsijöille. Menehtyneeksi arvioidun kadonneen etsiminen vaatii omanlaistaan henkistä valmistautumista.

Pääperiaate etsintäketjussa mukana olevilla on katsoa ylös, alas ja sivuille – niin tarkkaan, että voi olla varma, että siellä ei ole ketään. Niin tarkkaan, että jos etsittävä myöhemmin sattuu löytymään jo haravoidulta alueelta, on varmaa, että etsittävä on tullut sinne etsinnän jälkeen.

Vaikka Lapissa käy paljon turisteja, ne, jotka eksyvät ja uupuvat metsiin ja tuntureille ovat valtaosin paikallisia. Mitä huonompi marjavuosi, sen kauemmaksi ihmiset kävelevät, kertoo ryhmänjohtaja Kari Tähti.

- Syksyisin metsästys- ja marjastuskauden aikana ihmisiä joutuu hukkaan. Ja uudelleen kevättalvella, kun ihmiset ovat kelkkailemassa. Kun meren tai järven jäällä tulee huono keli, sumua tai lumipyryä, menee monelta suunnat sekaisin.

Vapepan toiminta ei ole vain kadonneiden etsimistä. Voimavaroja löytyy ensiavun, majoituksen, vaateavun ja henkisen tuen järjestämiseen esimerkiksi suuronnettomuuden uhreille.

Lisää aiheesta: www.vapepa.fi