Abu Fares antaa tyhjän teelasin nuoremmalle veljelleen. Tee on juotu huoneessa jonka ikkunat on peitetty huovalla. Keskipäivän kirkas valo tulee sisään huovan rei’istä, mutta ulkoa ei voi nähdä huoneeseen, jonka seinälle on ripustettu nallekarhukangas. Tämä on ollut lastenhuone.

Nyt tämä on tarkka-ampujien tukihuone Aleppon kaupungissa Syyriassa. Abu Fares on yksi Syyrian presidentti Bashar Al-Assadia vastaan taistelevien kapinallisten tarkka-ampujista. Huoneessa on kolme muuta tarkka-ampujaa, kaksi heistä Abu Faresin veljiä – nuorempi korkeintaan 16-vuotias.

Veljekset polvistuvat matolle rukoilemaan. Mekka on huovalla peitetyn ikkunan suunnassa. Siellä ovat myös Syyrian armeijan joukot. Rukouksen jälkeen miehet ottavat aseensa ja kävelevät talon läpi sen viimeiseen huoneeseen. Siihen, joka on lähinnä Mekkaa. Ja Syyrian armeijaa.

Ennen sotaa Abu Fares oli rakennusmies, nyt hänen työtään on sodan työ: tappaa mahdollisimman monta vastapuolen sotilasta. Tarkka-ampujat katsovat varovaisesti ampuma-aukoista vastapäiseen taloon. Syyrian armeijan kollegat ovat asemissa siellä, elleivät he ole juuri nyt teellä. Tee on yhtä mustaa ja makeaa rintamalinjan kummallakin puolella.

Kaksi ulkopuolista ottavat myös paikkansa huoneessa, Niklas Meltio, suomalainen valokuvaaja, jolle tämänkertainen kuvausmatka Syyriaan on jo seitsemäs kerta kaksi vuotta jatkuneen sodan aikana. Toinen on Ivar Heinmaa, joka kuvaa YLElle Ulkolinja-dokumenttia Niklas Meltion työstä ja hänen työnsä aiheista.

Kapinallissotilaat ovat tuoneet meidät tänne läpi Aleppon. Liikenteen määrä väheni kunnes se yhdessä kulmassa loppui kokonaan. Jäljellä oli vain rikkiammuttuja busseja ja taloja. Sitten käveltiin ja juostiin, pakoon armeijan tulitusta.

Myöhemmin, Aleppon vanhassa moskeijassa, joka on taistelujen etulinjaa, kysymme Niklas Meltiolta, miksi hän tekee tätä työtä, vaikka tietää kaikki riskit, myös kaasuaseet, joita Syyrian armeija on käyttänyt. Myös Aleppossa, meille kerrotaan.

- ”Ettei näiden ihmisten tarina jäisi kertomatta. Että tietäisimme, mitä he joutuvat kokemaan”, hän sanoo.

Huoneessa lähinnä Mekkaa aseet ja miehet ovat valmiina. Sitten vähän provosoidaan vastapuolta:
- ”Bashar Al-Assad on aasi!” ”Te olette aasin sotilaita!”

Pieni huone tuntuu räjähtävän, mutta äänet tulevat tarkka-ampujien laukauksista.
- ”Allahu akbar!” Ja sama uudelleen. Ja taas. Ja taas.

Parvekkeella hiekkasäkkien takana on yksi mies valmiina RPGn kanssa. Aikaisemmin teetä juotaessa joku mainitsi kuin ohimennen, että armeijan tankki voisi tuhota koko huoneen yhdellä ainoalla kranaatilla. Tällä kertaa tankki ei tule. Vastapuolen tarkka-ampujien luodit pamahtavat terävästi talon seinään.

Kun myöhemmin kysyimme Abu Faresilta, huusiko hän ”Allahu akbar” että osuisi? Hän vastasi: ”ei, vaan siksi että luodit kiertäisivät minut”.
Mutta luodit kiertävät vain harvoin.