30 vuotta Turkin armeija ja kurdisissit ovat sotineet Kaakkois-Turkissa. Sodan jäljet ovat tylyjä: 50 000 kuollutta, satoja poltettuja kyliä, yli miljoona pakolaista. Nyt, yllättäen, rauha on lähempänä kuin koskaan. Turkin pääministeri Recep Tayyip Erdoğan on puhunut rauhan puolesta, ja hallituspuolue AKP:n (Oikeus ja kehitys –puolue) kansanedustajat toistavat pääministerin aloitetta kuin mantraa: ”kurdikysymyksessä emme voi enää kääntyä takaisin”.

Kurdisissien johtaja Abdullah Öcalan on Marmarameren vankisaarellaan saanut tavata lakimiehiään, kurdien kansanedustajia ja veljensä Mehmetin, joka kertoo kotipihalleen kokoontuneille kyläläisille, että ”Apo (Abdullah Öcalan) haluaa vain rauhaa, hän on väsynyt sotaan”. Sissijärjestö PKK julisti keväällä tulitauon ja veti taistelijansa Turkista.
”Pallo on nyt Turkin hallituksella, me olemme tehneet oman osuutemme”, sanoo Pohjois-Irakin vuorilla PKK:n operatiivinen johtaja Murat Karailan.

Turkin hallituksen edustajat vertaavat mielellään Kurdistanin rauhanprosessia siltaan – olemme jo puolivälissä, he sanovat.
Kurdit suhtautuvat epäilevämmin rauhanprosessiin. Tulitauko on vasta ensimmäinen askel, sanoi PKK:n johtaja Murat Karailan Yleisradiolle. ”Kurdikysymys on edelleen ratkaisematta”, hän muistuttaa. ”Ilman sitä ei ole mitään siltaa”.
Moni asia on muuttunut kurdien asuttamassa Kaakkois-Turkissa 20 vuoden aikana. Gün TV lähettää ohjelmia kurdin kielellä, mutta ei mistä tahansa aiheesta. ”PKK, Kurdistan ja Apo ovat edelleen kiellettyjä sanoja”, sanoo Gün TVn uutispäällikkö Ömer Tur.
Diyarbakirissa koulussa opettaja, kurdi, tenttaa oppilaita – jotka kaikki sanovat puhuvansa kurdikieltä – turkin kielellä. Opetus kurdin kielellä on ollut pitkään yksi kurdien vaatimuksista, enää ei puhuta Kurdistanin valtiosta, vaan käytännöllisistä asioista.

”Panokset ovat nyt kovat”, sanoo Istanbulissa International Crisis Groupin tutkija Hugh Pope, joka on seurannut kurdikysymystä 25 vuoden ajan. ”Sekä pääministeri Erdoğan että Abdullah Öcalan ovat sitoutuneet rauhanaloitteisiin. en edes uskalla ajatella seurauksia jos prosessi jostakin syystä epäonnistuu”, hän sanoo.

Kurdikysymyksessä on vielä paljon aikapommeja. Yksi niistä on kylävahtikysymys. Kylävahdit ovat aseistettuja, puolisotilaallisia vartiokaarteja, jotka ovat yrittäneet estää PKK:ta käyttämästä kurdikyliä hyväkseen.
”Kylävahdit ovat kiusanneet ihmisiä, vieneet heiltä maata ja ajaneet ihmisiä kylistä”, sanoo Güvenderin kylän mukhtari Ahmet Alp.

Pohjois-Irakin vuorilla PKK:n leirissä kalašnikovit nojaavat puunrunkoa vasten, tulitauon aikana ei järjestetä edes ampumaharjoituksia. Sissien päivä päättyy lentopallo-otteluun, joka keskeytyy kun miehittämätön tiedustelukone ilmestyy iltataivaalle.
”Ne tulevat joka ilta”, sanoo Sureҫ, naississi, joka liittyi PKK:n jo 1999, Abdullah Öcalanin vangitsemisen jälkeen. En ole yrittänyt saada tietoja perheestäni. Jokainen kurdi-isä ja kurdiäiti on minun perhettäni”, hän sanoo.”