Velkataakka tietää vuosien niukkuutta ja vyönkiristystä islantilaisille veronmaksajille. Säveltäjä ja musiikinopettaja Thordur Magnusson laskee joka kuukausi, riittävätkö rahat lainanmaksuun. Thordurin viisilapsisessa perheessä ei edes haaveilla lomamatkoista, ravintoloista tai elokuvista. Thordurin vaimo Bryndis Halla soittaa selloa Islannin Sinfoniaorkesterissa, Thordur tekee kahta työtä. Silti he joutuvat laskemaan joka päivä, selviävätkö he tulevasta. Edes konkurssiin ei voi mennä, velkojaan ei pääse pakoon, sanoo Thordur. 

Teatteriohjaaja Gunnar Sigursson kysyy, miksi islantilaisilla, hän itse mukaan lukien kesti niin kauan, ennen kuin he huomasivat minkälaisen kuplan finanssiviikingit olivat rakentaneet. Kun kupla puhkesi, se oli kamala pettymys. Gunnar teki romahduksesta elokuvan, jonka tekoon hänet herätti pankki: Kun Islannin kruunu romahti, niin auton ostoa varten otettu laina yli kaksinkertaistui hetkessä. Gunnar joutui luopumaan autostaan, aivan kuin tuhannet muut, jotka olivat sitoneet lainansa ulkomaisiin valuuttoihin. 

Gunnar purki elokuvaan vihaansa. Monet islantilaiset ovat Gunnarin lailla vihaisia – he kysyvät, miksi he joutuvat maksamaan vastuuttomien liikemiesten jälkeensä jättämät laskut? 

Viime vuonna Islannin väkiluku väheni ensimmäistä kertaa vuoden 1899 jälkeen. Thora Tomasdottir on yksi lähtijöistä – hän lähti etsimään työtä ja toimeentuloa Norjasta. Poismuutto on huono merkki, sanoo Thorvaldur Gylfason – Islanti tarvitsee veronmaksajia kuittaamaan finanssiviikinkien jälkeensä jättämän laskun.
Myös islantilaisten ylpeys on saanut pahan kolauksen: Olemme ylpeä kansa, emme halua, että maailma säälii meitä, sanoo kirjailija Hallgrimur Helgason.