Syyskuussa 2008 Irlannin hallitus teki maan taloushistorian suurimman päätöksen ja monien mielestä myös kohtalokkaimman virheen. Hallitus ilmoitti takaavansa kaikkien pankkien vastuut niiden velkojille jos nämä ajautuvat maksukyvyttömiksi.

Pian tuli maksun aika kun suurin osa pankeista kaatui. Pankkien tappiot olivat niin suuret että takaajaksi ryhtynyt Irlannin valtio ei selviytynyt. Syksyllä 2010 Irlanti haki hätäapua EU:lta ja Kansainväliseltä valuuttarahastolta toisena euromaana Kreikan jälkeen.

- Päätös oli suuri virhe. Erityisesti se, että tuki ulotettiin myös Anglo-Irish Bankiin, joka ei ollut perinteinen pankki. Se keskittyi pitkälti vain kiinteistöbisnekseen. Sen olisi voinut antaa kaatua. Tukipäätöksen takia Irlannin velkataakka on nyt kestämätön, sanoo Limerickin yliopiston professori Sheila Kilian.

Pankkien ja kiinteistösijoittajien konkurssiomaisuus – valmiit ja puolivalmiit hotellit, asuintalot ja kauppakeskukset - on sijoitettu roskapankkiin joka tunnetaan nimellä NAMA. NAMA hallinnoi huikeata 70 miljardin euron varallisuutta ja on samalla maailman suurin kiinteistöyhtiö. Samasta syystä Irlantia kutsutaan usein roskapankkimaaksi.

EU:n komissio kehuuu Irlantia – se on raakojen säästötoimien myötä ensimmäisenä kriisimaana nähnyt jo kasvun merkkejä.

Mutta tilastot eivät näyttäydy ruusuisina tavallisille irlantilaiselle. Veronmaksajat kiristävät vyötä ja työttömyys on hypännyt liki 15 prosenttiin.

- Tilanne on epäoikeudenmukainen. Tavallisten ihmisten on laskunsa ja lainansa lyhennettävä ja samaan aikaan pankkeja tuetaan. Ja hallitus sanoo, että veroja on nostettava jotta pankkeja voidaan tukea, sanoo limerickiläinen Jim Hartnell.

Hartnell jäi työttömäksi kaksi vuotta sitten kun tietokonejätti Dell sulki tehtaansa. Nyt lähihoitajan ja puutarhurin ammattitutkinnot suorittanut Hartnell suunnittelee muuttavansa jo toista kertaa ulkomaille – kuten tuhannet muutkin. Irlannista on tullut jälleen maastamuuttajien maa.

- Luennoillani käy jopa 500 opiskelijaa ja olen tehnyt kyselyjä. Kysyin, kuinka moni opiskelijoista on aika varma siitä, että joutuu opintojen jälkeen lähtemään maasta. 90 prosenttia nosti kätensä. Se on todella surullista, sanoo Limerickin yliopiston taloustutkija Stephen Kinsella