Ulkolinja: Tunisian domino
4.5.2011

- Mohamed kuoli epäoikeudenmukaisuuden ja vääryyden takia. Hän kuoli vapauden ja kunniansa takia. Olen hänestä ylpeä. Armoa kaikille marttyyreille. Näin sanoo arabimaailman tällä hetkellä ehkä tunnetuin äiti, Mannoubia Bouazizi, pienessä Sidi Bouzidin kaupungissa Tunisiassa.

Köyhän siivoojan poika Mohamed ansaitsi elantonsa hedelmäkauppiaana ja joutui monien muiden tavoin viranomaisten mielivallan ja nöyryytysten uhriksi. Nuoren miehen mitta täyttyi, ja traaginen polttoitsemurha joulukuun 17. päivänä käynnisti mielenosoitusten aallon, joka on levinnyt myrskyn lailla liki kaikkialle arabimaailmaan.

Syyt tuntuvat olevan joka puolella samoja: valtava nuorisotyöttömyys, köyhyys, viranomaisten mielivalta ja korruptio yhdistettynä itsevaltaiseen hallitsijaan.

Muutoksen aalto on kaatanut diktaattoreita, ja mielenosoitukset eivät näytä laantuvan. Libyassa soditaan verisesti. Arabimaiden maailmanjärjestys on muuttunut. Samalla on muuttunut myös länsimaiden tilanne, sillä ikääntyvät arabidiktaattorit ovat pysyneet vallassa lännen vankalla tuella.

- Monet länsimaat ovat tukeneet voimakkaasti diktaattoreita, kuten Tunisian Zine El-Abidine Ben Alia tekosyynä esimerkiksi ääri-islamismin uhka tai laiton siirtolaisuus. Tämä ei ole tietenkään ollut totta. Uskon, että länsipoliitikot ovat tienneet asioiden oikean laidan. Tämä on ollut kuin komediaa, sanoo Arabimaiden ihmisoikeuskomitean johtaja Violette Daguerre Ulkolinjan dokumentissa.

Lännessä epäröitiin pitkään, kuinka arabimaiden kansannousuihin pitäisi suhtautua. Ranska tarjosi Tunisian diktaattorille tieto-taitoa mellakoiden hallintaan, ja viimeinen kyynelkaasuerä jäi Ranskan tulliin tammikuussa, kun Ben Ali oli jo kukistettu. Libyassa Ranska sen sijaan ehdotti ensimmäisenä lentokieltoa ja Muammar Gaddafin joukkojen pommittamista. Mikä sai Ranskan ja länsimaiden takin kääntymään?

Vallankumouksen kehdossa Tunisiassa hallitsee nyt väliaikainen hallitus, ja ensimmäiset vapaat vaalit pidetään kesällä. Mutta diktaattorin kukistuminen ei ratkaise tärkeintä sosiaalista ongelmaa eli nuorisotyöttömyyttä.

- Olen etsinyt työtä neljä vuotta. Mitään ei löydy. Ei mitään. Enoni lähti veneellä Italiaan kuukausi sitten, eikä hänestä ole kuulunut mitään. Minäkin olen valmis lähtemään, jos töitä ei löydy, sanoo Aymen El Ghali El Haouarian pikkukaupungissa.

Hänen tavoin tuhannet koulutetut nuoret tunisialaismiehet harkitsevat vaarallista merimatkaa Italian Lampedusaan. Työttömyyden häpeä voittaa kuolemanpelon. El Haouarialaisessa teehuoneessa harva uskoo, että siirtyminen demokratiaan tuo kovin pian helpotusta synkkään työttömyystilanteeseen. Aikapommi, joka kaatoi Ben Alin, tikittää yhä.

Käsikirjoitus ja ohjaus: Marko Lönnqvist

Ohjelma on katsottavissa YLE Areenassa 7 vrk ensilähetyksestä

Lähetä linkki

Esitysaika

TV1 torstaisin klo 22.00. Uusinta keskiviikon myöhäisillassa.

Katso myös

YLE Areena

 

 

 

Ulkolinja Twitterissä



Muualla Yle.fi:ssä