Tri Jekyll & Mr. Hyde (K11)
(Dr. Jekyll and Mr. Hyde/USA 1931, 96')
Tiistaina 23.6.2009 klo 23.35
Robert Louis Stevensonin romaani tohtori Jekyllistä ja herra Hydestä on yksi elokuvahistorian filmatuimpia teoksia. Kirjasta tehtiin kymmenkunta filmiversiota jo mykkäelokuvan kaudella, ja ensimmäinen ääniversio valmistui vuonna 1931. Siitä tulikin todellinen klassikko, ja se nähdään nyt Teeman Hirviöiden kesässä.
Ensimmäisen ääniversion ohjaajana toimi Rouben Mamoulian, joka monista 1930-luvun kauhuklassikkojen tekijöistä poiketen ei ollut varsinaisia alan miehiä, vaan liikkui sujuvasti monen genren parissa, lähimpänä ykkösalueenaan musikaalit. Samoin elokuva oli yksi Paramount-studion harvoista kauhufilmeistä - 1930-luvullahan lajin ehdoton ykkösstudio oli Universal muun muassa Dracula- ja Frankenstein-elokuvillaan.
Mamoulianin muiden aikakauden ohjausten tavoin Tri Jekyll ja Mr. Hyde herätti paljon huomiota kokeilevalla kerronnallaan, joka pyrki eroon varhaisen äänielokuvan teatraalisuudesta. Mamoulian käyttää Jekyllissä jaettua kuvaa, subjektiivista kameraa ja päällekkäiskuvausta - mikä kaikki nykyään on arkipäivää mutta tuolloin todella innovatiivista.
Mamoulianin elokuva on myös miellyttävän luonteva suhtautumisessaan seksuaalisuuteen. Yleensä Jekyll-elokuvissa Hyde saa edustaa hyveellisen tohtori Jekyllin seksuaalisuutta, joka ikään kuin ei kuulu sivistyneen ihmisen ajatusmaailmaan. Mamoulianin versio ei kuitenkaan tuomitse itse seksuaalisuutta, vaan suhtautuu siihen leikittelevästi ja häpeilemättä. Seksuaalisuuden sijaan Hyde syntyy siitä, että yhteiskunnalliset normit nimenomaan estävät Jekyllin täysin luonnollisten viettien tyydyttämisen. Hyde ei näin ole Jekyllin valloilleen päässyt seksuaalivietti, vaan sen tukahduttamisen seuraus: kylmä, murhaava sadisti, joka ei etsi seksiä vaan väkivaltaa. Tällaisena Hyde on yksi Hirviöiden kesän hyytävimpiä hirviöitä.
Tri Jekyll ja Mr. Hyde on yhä yksi parhaita, ellei paras tulkinta Stevensonin tarinasta. Fredric March sai kaksoisroolistaan Oscarin, ja viekoitteleva Miriam Hopkins tukee häntä hienosti omalla roolityöllään. Karl Struss filmasi tunnelmalliset kuvat sumun, kaasuvalojen, varjojen ja kasteen peittämistä Lontoon kaduista. Mamoulianin hienostunut, virtuoosimainen ja eroottinen tulkinta eroaa lähes kaikista muista Jekyll-elokuvista, minkä voi myöhemmin kesällä havaita vaikkapa Jean Renoirin muunnelmasta Tohtori Cordelierin testamentti.
O: Rouben Mamoulian.