Hae yle.fi:stä:

 
Normaaliversio | Tekstikoko: + / -
 
 
 

YLE-kirjautuminen

 
 
Köyhyysloukussa
 

Yksinhuoltajaäiti Pirjo Mohamedia, 51, rasittaa köyhyydessä eniten se, että sille ei näy loppua. Yllättäviin menoihin hän ei pysty varautumaan, kun ei ole mistä säästää. Akateemisen koulutuksensa jälkeen pitkiä jaksoja työttömänä ollut Satu Kortelainen, 40, harmittelee köyhyyden aiheuttamaa näköalattomuutta. Tulevaisuuttaan ei voi suunnitella, kun ei ole vakituista työpaikkaa.

Työttömyys ei ole Satu Kortelaista kuitenkaan lannistanut, vaan hän on suunnannut tarmonsa järjestötoimintaan. Tehtävät ovat vieneet hänet jopa ulkomaanmatkoille, joihin hänellä muuten ei olisi ollut varaa. Paikallisen työttömien yhdistyksen tarjoamat edulliset ateriat auttavat myös, kun Satu sinnittelee tällä hetkellä noin 300 eurolla kuukaudessa. Sen verran hänelle jää vuokranmaksun jälkeen rahaa ansiosidonnaisesta päivärahasta ja asumistuesta. Tukitöistä Satu on välillä saanut palkkaa, josta hän on yrittänyt säästää pahan päivän varalle.

Pirjo Mohamed menetti ensin 90-luvun alun lamassa vakituisen työpaikkansa. Avioeron jälkeen hankittu omistusasunto joutui pakkohuutokauppaan ja siitä jäi vielä paljon velkaakin. Pirjolla oli myös selkäongelmia, jotka vaativat kolme leikkausta, eikä hän siltikään pystynyt palaamaan työelämään. Muutto vuokra-asuntoon tuntui Pirjosta vaikealta, koska hänellä oli paljon siihen liittyviä ennakkoluuloja.

Reuma puhkesi Pirjolle vuonna 2005 ja myöhemmästä liitosta tuli ero vuonna 2008. Pirjon viidestä lapsesta 10- ja 11-vuotiaat asuvat vielä hänen kanssaan kotona, kaupungin vuokratalossa. Pysyvä sairauseläkepäätös heinäkuussa 2012 helpotti Pirjon tilannetta sen verran, että tulovirta on ainakin tasainen ja ennakoitavissa, eikä hänen tarvitse todistella tuen tarvetta puolen vuoden välein. Rahaa perheen ruokaan, vaatteisiin ja muihin kuluihin jää vuokran jälkeen noin tuhat euroa kuukaudessa.

Asumistuki ei enää ensi vuoden puolella riitä siihen, että Pirjo voisi asua sellaisessa asunnossa, jossa hänelläkin olisi oma huone. Pirjo toivoisikin, että asumistukia päätettäessä otettaisiin paremmin huomioon perheen tilanne kuin pelkkä neliöiden tarve. Pirjo tietää monia yksinhuoltajaäitejä, jotka nukkuvat olohuoneen nurkassa, kun makuuhuoneet on annettu teini-ikäisille lapsille.

Pirjo toimii aktiivisesti Pienperheyhdistyksessä ja muitakin luottamustoimia hänellä on. Lapset ja aktiivinen yhdistystoiminta pitävät Pirjon mielen virkeänä.

Köyhien asemaa Satu ja Pirjo kohentaisivat mm. siten, että työttömyysetuus ja toimeentulotuki yhdistettäisiin yhdeksi tukimuodoksi eli perusturvaksi, jonka saisi yhdeltä luukulta. Työttömyysturvaan pitäisi myös saada suojaosa takaisin, jotta työtön voisi hankkia pieniä työtuloja ilman tukisovitteluun joutumista. Satu toivoisi myös, että työstä saisi oikeaa palkkaa ja harjoittelulla ja kuntouttavalla työtoiminnalla keinottelu kitkettäisiin pois. Pirjo toivoisi yksinhuoltajille takaisin 90-luvun lamassa vietyä yksinhuoltajavähennystä. Lapsilisiä pitäisi hänen mielestään myös korottaa ja lasten tulisi saada lapsilisää 18-vuotiaiksi saakka.




Toimittaja Hilla Blomberg
Taustatoimittaja Jussi Pylväs




Lähetyspvm 18.11.2012