Tuula Nyman käyttää perinteistä romaniasua, Rosita Asp ei.

Vaikka vaatteet ovat tärkeä osa suomalaista romanikulttuuria, ei heistä kummankaan mielestä romani-identiteetti riipu vaatteista. Siitä huolimatta vaatetus vaikuttaa paljon siihen, millaista kohtelua saa - oli sitten kyse valtaväestöstä tai romaneista.

Tuula Nyman on Romano Missio ry:n sosiaaliohjaaja ja kotoisin Mikkelistä. Rosita Asp on juuri valmistunut lähihoitajaksi ja asuu Lappeenrannassa. Kummankin kotona on eletty perinteisen romanikulttuurin mukaisesti. Romanipuku on monen pikkutytön unelma, ja aikuistumista odotetaan kuin kuuta nousevaa. Päätös puvun ottamisesta käyttöön on nuorelle naiselle kuitenkin suuri asia, sillä kun puvun on kerran valinnut, on sitä myös kannettava: paluuta entiseen ei ole.

Romanipuku, sellaisena kuin sen tunnemme, on käytössä ainoastaan Suomessa sekä niiden suomalaisten romanien parissa, jotka ovat muuttaneet Ruotsiin. Näyttävä puku on varsin kallis, vähintään 500 euroa, ja hameen lisäksi siihen kuuluvat pusero eli röijy sekä korut. Puku on myös painava: arkikäyttöä, kuten vaikkapa portaissa kulkemista tai autoon nousemista, joutuu harjoittelemaan erikseen. Tuulalle puku merkitsee yhteyttä omaan kulttuuriin.

Aika, jolloin Rosita olisi voinut pukeutua romanihameeseen, on ohi: Nuoruus oli Rositalle kapinakautta ja silloin hän eksyi myös päihteiden pariin. Tuossa vaiheessa hän hylkäsi ajatuksen romanien parissa perinteisemmin naisille sopivista asuista, romanihameesta tai vähintään pitkästä tummasta hameesta, ja alkoi pukeutui valtaväestön tavoin. Farkut olivat loukkaus vanhempia romaneja kohtaan. Uskonnollisen heräämisensä jälkeen Rosita on palannut käyttämään niin sanottua pikkuhametta, jolla tarkoitetaan pitkää tummaa hametta. Pikkuhame ei ole romanihame, mutta nykyinen asu on monessa tilanteessa perinteistä asua käytännöllisempi.

Tuulalla on ollut paljon ikäviä kokemuksia siitä, miten kaupoissa vartijat tarkkailevat ja seuraavat jokaista romanipukuun pukeutunutta. Erityisen kiusalliselta se tuntuu lasten kanssa asioidessa - lapsien on vaikea ymmärtää, miksi vartijat kohtelevat heitä eri tavoin kuin muita asiakkaita. Usein asu aiheuttaa vaikeuksia myös työnsaannissa, vaikka työpaikoilla romaninainenkin käyttää tehtävien edellyttämiä vaatteita. Rositan mukaan jo pelkkä nimi, joka viittaa romanisukuun, on saattanut estää asunnon saamisen.

Tuula ja Rosita eivät oleta, että valtakulttuurin edustajat tuntisivat kaikki romanikulttuurin yksityiskohdat, mutta he toivovat, että esimerkiksi kouluissa otettaisiin huomioon romanilasten erilaiset kulttuuriset lähtökohdat. Suoranaiseen rasismiin törmääminen on monelle tuttua. Samalla he toivovat romanivanhempien motivoivan lapsia kouluttautumaan, sillä nykyisessä yhteiskunnassa ei ole tarjolla paljonkaan sellaisia perinteisiä romaniammatteja, joihin ei tarvita koulutusta.

Sekä Tuulan että Rositan tyttäret ovat kiinnostuneita perinteisestä asusta. Mutta sekä Rosita että Tuula toivovat, että heidän tyttärensä tekevät oman itsenäisen ratkaisunsa pukeutumisen suhteen ja voivat aikuistuessaan vapaasti valita ammattinsa ja seurata omia unelmiaan - puvusta, nimestä tai sukujuurista riippumatta.


toimittaja Kimmo Saares
taustatoimittaja Linda Lappalainen


----------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Lisätietoa romanikulttuurista:
Romano Missio ry