Suomessa eli sijaishuollossa vuoden 2007 tilastojen mukaan noin 16 000 lasta ja nuorta. Heistä 5 500 oli saanut paikan sijaisperheestä. Suomessa perhehoidon osuus on vain noin 30%, kun se muissa Pohjoismaissa on 70%:n luokkaa.

Tänä syksynä Perhehoitoliitto on järjestänyt lukuisia kampanjoita ja tempauksia, jotta sijoitettaville lapsille ja nuorille saataisiin lisää hoitopaikkoja perheisiin.

Sijaisvanhemmuuden haasteista kertovat ohjelmassa kahden lapsen sijaisäiti Tuija Raitanen, 47, Kuopiosta ja seitsemän lapsen sijaisisä Tapio Patanen, 54, Järvenpäästä. Tuija toimii nykyään myös kouluttajana sijaisvanhemmuutta harkitseville järjestettävässä Pride –valmennuksessa sekä sijaisvanhempien vertaisryhmien ohjaajana. Tapio on Perhehoitoliiton hallituksen jäsen.

Tuija ja Jorma Raitanen toimivat 10 vuotta kummiperheenä virolaiselle pojalle, kun omia lapsia ei kuulunut. Paikkakunnan sosiaalityöntekijät saivat vihiä asiasta, ja pyysivät Tuijaa ja Jormaa tukiperheeksi 2- ja 4-vuotiaille sisaruksille. He viettivät lasten kanssa viikonloppuja ja lomia parin vuoden ajan. Lasten huostaanottotilanteen yhteydessä heitä pyydettiin jatkamaan sijaisvanhempina tutuille lapsille.

Sijaisvanhemmaksi ryhtyminen herätti Tuijan pohtimaan monia kysymyksiä. Pystynkö tähän, vaikka kysymyksessä on maailman hienoin ja arvokkain asia? Voinko sitoutua hoitamaan lapsia pätkä- ja projektityöläisenä? Miten parisuhteemme kestää sijaisvanhemmuuden? Jormaa ei huolestuttanut selviytyminen, mutta hän mietti kannattaako moiseen ryhtyä. "Samanlaisia asioita kaikki sijaisvanhemmiksi aikovat pohtivat edelleen, mutta nykyään heille on jo tarjolla valmennusta asiaan", toteaa Tuija.

Tapion ja Annen omat lapset olivat 11- ja 9-vuotiaita, kun heille tuli pieni kolmevuotias sijoituspoika. Perhettä oli valmisteltu asiaan parin vuoden ajan, ja lapsetkin odottivat innolla pikkuveljeä leikkikaveriksi. Uusi perheenjäsen oli alussa kuitenkin enemmän kiinnostunut vanhempien seurasta kuin muiden lasten kanssa leikkimisestä. Lastenkodissa kasvaneelle lapselle tuntui olevan tärkeää, että oli turvallinen syli tarjolla ja ikiomat lelut.

Nyt Annen ja Tapion omat lapset ovat jo aikuistuneet ja lentäneet pesästä samoin kuin ensimmäinen sijoituslapsikin. Tänä syksynä myös Tapio jäi päätoimiseksi sijaisvanhemmaksi vaimonsa rinnalle: tällä hetkellä sijaisperheeseen kuuluu viisi lasta seitsemän ja yhdentoista ikävuoden väliltä, ja lisäksi kaksi vanhempaa 16- ja 18-vuotiasta poikaa. Suuren perheen mahdollistaa kaksi päätoimista hoitajaa ja se, että osa lapsista on sisaruksia. Kaikille on nykyisessä talossa omat huoneet, vaikka sitä ei vaaditakaan. Hoitopalkkiot ja kulukorvaukset Tapio on neuvotellut niin, että perhe tulee toimeen ja arki sujuu.

Sijaisvanhemmuuteen kuuluu olennaisena osana yhteistyö lasten biologisten vanhempien ja muidenkin lasten läheisten kanssa. Parhaimmillaan sijaisperhe voi rakentaa yhteistyötä, mutta on myös tapauksia, jolloin yhteydenpitoa biologisiin vanhempiin pitää rajoittaa lapsen tilanteen rauhoittamiseksi. Sijoitetut lapset haluavat usein ainakin tietää, mitä vanhemmille kuuluu, vaikka tapaamisia olisi harvemmin.

Biologisilla vanhemmilla säilyy lasten huoltajuus. Lastensuojelulain mukaan huostassapito on lopetettava, jos sijaishuollon tarvetta ei enää ole ja jollei lopettaminen ole selvästi vastoin lapsen etua. Tämä saattaa mietityttää sijaisvanhemmuutta harkitsevia: Miten sijaislapseen uskaltaa kiintyä, jos pelkona on koko ajan se, että lapsi palaakin vanhempiensa luo? Lapsen etua harkittaessa otetaan kuitenkin huomioon sijaishuollon kestoaika, lapsen ja sijaisvanhempien välinen kiintymyssuhde sekä lapsen ja hänen vanhempiensa välinen kanssakäyminen.

Tuijan ja Tapion mielestä jaetun vanhemmuuden voi hyväksyä paremmin, kun miettii, että kaikki lapset ovat meillä vain lainassa, ja pääasia on tarjota lapselle rakastavat ja turvalliset kasvuolosuhteet.

"Joskus ajatellaan, että vain pienille lapsille on tärkeää tarjota mahdollisuus kasvaa perheessä, mutta meille tuli kaksi vuotta sitten 15-vuotias poika, joka ehdottomasti halusi kasvaa aikuiseksi mieluummin perheessä kuin laitoksessa. Hän on nauttinut suunnattomasti näiden kahden vuoden aikana ison veljen roolista ja mm. siitä, että on voinut leikkiä nuorempien sijaissisarustensa kanssa ja pelata kotipihassa palloa. Hän osaa myös ottaa vastuun omista tekemisistään ja siitä, että yhteiselo sujuu. Meillä on mennyt hänen kanssaan todella hyvin kaikki asiat", toteaa Tapio tyytyväisenä.

Tuija ja Tapio kannustavat suomalaisia miettimään sijaisperheeksi ryhtymistä. Perhehoitoliiton sivuilla voi testata sopivuuttaan sijaisvanhemmaksi, ja sieltä löytyy myös Myytinmurtajatesti, jonka avulla saa vastauksia tyypillisimpiin pohdintoihin ja ennakkoluuloihin. Tuija on valmennustilaisuuksissa huomannut, että perheet, joilla on kokemusta elämän rosoisuudesta, ovat avoimempia sijaisvanhemmuudelle kuin sellaiset aikuiset, joilla olisi ulkoa päin arvioiden parhaimmat resurssit.


toimittaja Hilla Blomberg
taustatoimittaja Raimo Vakkuri

----------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Lisätietoa:
www.perhehoitoliitto.fi
www.sijaisvanhemmaksi.fi

Kirjallisuutta:
Sijoita perheeseen, Menetyksistä mahdollisuuksiin ja Perhehoito -kirjasarja, PS-kustannus 2008

Kirsikka Arkimies: Terveisiä sijaisperheestä, Kirjapaja 2008.