Leppoistaminen eli slow life on vastaisku kiireelle, infoähkylle, metelille ja saatavilla olemiselle.

Hidastamisen ensimmäiset ajatukset heräsivät Italiassa vuonna 1986. Pikaruokailun vastapainoksi syntyi slow food –liike, jonka avulla haluttiin elvyttää rapistumassa olevaa ruoka- ja viinikulttuuria. Sittemmin leppoisamman elämän tavoittelu on laajentunut ruokailusta kaikkeen arkiseen toimintaan.

Hidastaminen, joutilaisuus ja vapaaehtoinen vaatimattomuus ovat yhteiskunnan kestävän kehityksen kannalta tärkeitä muutoksia, toteaa valtiotieteiden tohtori ja kaupunkitutkija Timo Kopomaa kirjassaan Leppoistamisen tekniikat (Like 2008). Asiantuntijat ennustavat myös yritysmaailmaan hitaamman kasvun vaihetta, hajautumista ja inhimillisyyttä.

Meri Lähteenoksa, 52, on asunut 16 vuotta puutalokorttelissa Tampereella. Hänen perheeseensä kuuluu kolme lasta, joista kahdella on neurologisia ongelmia. Perheen arki on haastavaa, ja siksi Meri työskentelee vapaana kouluttajana vain sen verran, että tulee toimeen. Yhteisön tuki, vaatimaton asuminen ja autottomuus vähentävät Merin paineita hankkia rahaa. Hän on kirjoittanut kokemustensa pohjalta kirjan Viisas arki – opas yhteisöllisyyteen (Like 2008).

Heikki Honkala, 54, toimii Suomen Liikemiesten Kauppaopistossa lehtorina ja asuu Helsingissä. Hänellä on viisi aikuista lasta puolisonsa Saaran kanssa. Heikin ura liike-elämässä päättyi edelliseen lamaan, kun töitä antanut firma alkoi luisua alamäkeä. Hän kouluttautui opettajaksi, ja sitten parin pätkätyövuoden jälkeen alkoi uusi vakaampi ura. Jo vuodet liike-elämän palveluksessa olivat välillä rankkoja, mutta opettajan työssä uupumus alkoi todella vaivata. Heikki oli miettinyt vuorotteluvapaata ja kun rehtorikin siihen kannusti, hän laittoi kevättalvella 2004 anomuksen sisään. Myönteinen päätös tuli samana päivänä.

Heikki piti työstään vuoden vuorotteluvapaan kesästä 2004 lähtien. Vaimo viimeisteli sapattivuoden aikana taide- ja kulttuurihistorian opintojaan ja lähti Heikin mukaan ulkomaille. Heikin mietteissä oli myös vuorotteluvapaan vietto kotimaassa, mutta lopulta pariskunta päätti lähteä sukulaisten kannustamana ulkomaille. Matka suuntautui ensin Puolaan tuttavapariskunnan järjestämään ilmaiseen huoneistoon. Walesissa pariskunta asui meren rannalla syksyisessä koleudessa. Pisin sapattijakso oli Kreikassa, jossa Heikki oli välillä yksinkin.

Matkan kustannuksiin eivät Heikin vuorotteluvapaakorvaus ja vaimon kirjoittamien artikkeleiden tuotot ihan riittäneet, vaan pankista piti hakea vielä noin 20 000 euroa pitkäaikaista lainaa. Heikin mielestä satsaus kuitenkin kannatti, sillä niin hyvää välivuosi töistä hänelle teki ja lisäksi hän sai ikimuistoisia kokemuksia. Taloudellisia paineita Heikki ja Saara ovat vähentäneet sillä, että he ovat luopuneet omakotitalosta ja autosta ja yrittävät pitää leppoisampaa elämätahtia. Sapattivuonna Heikki vältti suorituspaineita, mutta antoi kuitenkin hieman tilaa rakkaalle maalausharrastukselleen. Lomasta voimaantuneena Heikki ryhtyi myöhemmin työn ohessa opiskelemaan kuvataiteita.

Rahan paine aiheuttaa Merin ja Heikin mielestä eniten ihmisille kiirettä ja stressiä. Se saa ihmiset tekemään ylitöitä ja sellaisia töitä, joista eivät pidä. "Minä itse pärjään" – ihmiset kantavat kaiken omana vastuunaan, jolloin elämän leppoistaminen saattaa olla täysin mahdotonta. Yhteisöllisyys on henkisesti ravitsevaa, ja apua ja tukea on helpompi saada. Merille se on ollut avain leppoisampaan elämään. Myös Heikki soisi ihmisten välisen yhteistyön lisääntyvän.

Asennetta elämän leppoistamiseen tarvitaan, sillä muuten eivät leppoisampia valintoja pysty välttämättä toteuttamaan. Joskus elämässä on tietenkin myös tilanteita, jotka pitää hoitaa, jaksoi tai ei. Jos halut ja paineet tulevat kuitenkin vain ikävystymisen välttämisestä tai pohjimmiltaan epäaidoista odotuksista, voi aina miettiä, mitä oikeasti haluaa - lisää tavaraa ja vauhtia vai rauhaa ja joutilaisuutta?


toimittaja Hilla Blomberg
taustatoimittaja Raimo Vakkuri