Maatalousyrittäjä Liisa Salmela ja tietotekniikan alan konsultti Heikki Saranen ovat tyytyväisiä elämäänsä, vaikka työt ovatkin aina läsnä. He eivät vaihtaisi elämäntapaansa, mutta pitävät tärkeinä irtiottoja työntäyteisestä arjestaan.

Liisa Salmela, 32, ja hänen miehensä Pekka hoitavat kymmenettä vuotta Portaankorvan tilaa Lopella. Lapset ovat kouluiässä, Sampo 10 vuotta ja Saara 7 vuotta. Pekalle sukupolvenvaihdoksen myötä siirtyneellä, maitoa tuottavalla tilalla on 30 lypsävää lehmää. Rehuviljelyksessä on 60 hehtaaria peltoa, josta puolet on vuokramaata.

Heikki Saranen, 60, johtaa 22 henkeä työllistävää tietotekniikan alan konsulttiyritystä. Konsultointi keskittyy henkilöstöjohtamiseen ja rekrytointiin. Työntekijöiden keski-ikä on 32 vuotta, ja Espoon vuoden 2008 yrittäjäksi valittu Heikki kokeekin olevansa välillä isähahmo työntekijöilleen.

Liisalle maatalousyrittäjäksi ryhtyminen oli luonnollinen valinta, sillä hän syntyi maanviljelijäperheeseen. Liisan äiti jatkoi yksin maatilan hoitamista puolison kuoltua, vaikka kuusilapsisen perheen toimeentulo vaati ympäripyöreitä työpäiviä. Silti Liisa halusi alalle ja suoritti Kujalan Maatalouskoulussa Lahdessa kaksivuotisen karjanhoitaja-maatalouslomittaja-tutkinnon. Lomittajan töitä hän ehti tehdä nelisen vuotta ennen Portaankorvaa.

Heikki valitsi 70-luvun alussa Jyväskylän yliopistossa pääaineekseen muodikkaan tietojenkäsittelyn ja lisäksi myös matematiikka kiinnosti. Alan töihin hän pääsi vuonna 1972 - ensin pienemmän firman suunnittelupäälliköksi ja sitten vetämään suureen pörssiyhtiöön parin sadan alaisen yksikköä.

Yhden miehen konsulttiyrityksen Heikki perusti vuonna 1991. Se oli suuri muutos entiseen, koska kaikki työt piti alusta loppuun tehdä itse. Vaimolle ja kahdelle lapselle jäi kuitenkin aikaa, kun Heikki pystyi rytmittämään työnsä itse. Asiakkaita ja töitä tuli kymmenen vuoden aikana niin paljon, että Heikki päätti laajentaa yritystään ja palkkasi ensimmäiset työntekijänsä vuonna 2002.

Liisa ja Pekka lähtevät navettaan töihin aamukuudelta. Askareita hoidetaan yhdessä, kunnes Pekka lähtee auttamaan lapset kouluun seitsemän tienoilla. Pariskunnan yhteinen aamukahvi nautitaan yhdeksältä, sen jälkeen Liisaa odottavat kotityöt ja nykyään hyvin paljon aikaa vievät paperityöt. Iltapäivällä neljän maissa alkaa uusi lypsy- ja ruokintapieti. Työpäivä on ohi seitsemältä, jolloin Liisallakin on aikaa lapsille. Myöhäisillan yhteinen aika on pariskunnalle tärkeä rentoutumisen hetki, vaikka se välillä verottaa yöunia.

"Talvella on enemmän varaa valita tekemisiään navettatöiden välissä. Kesällä painetaan yhdessä peltotöissä, aitaushommissa ja kaiken maailman touhuilussa aamusta iltaan navettatöiden lomassa", toteaa Liisa.

Heikin työpäivä jakaantuu kahteen osaan. Viimeistään aamuyhdeksältä alkavat työt toimistossa ja kestävät iltakuuteen. Kotiin siirtyminen vie ajatukset työstä, ja ruokailun ja nokosten jälkeen on liikunnan ja muun rentoutumisen aika. Uusi työrupeama alkaa iltayhdeltätoista, jolloin Heikki istuu päätteen äärelle. Hän vastailee sähköposteihin ja tekee noin kahteen asti yöllä niitä töitä, joihin toimistossa ei ole aikaa. Viisi tuntia hyvää yöunta on riittänyt Heikille jo vuosia, ja hän on pysynyt terveenä.

Liisa ja Pekka sopivat jo tilan hoitamista suunnitellessaan, että töiden keskeltä pitää päästä välillä kokonaan pois. He käyttävät nykyään kaikki lomitusmahdollisuudet irtiottoihin, jotka ovat matkoja kahdestaan, lasten kanssa tai välillä omien kavereidenkin kanssa. Lapset odottavat kovasti lomamatkoja, koska silloin vanhemmat keskittyvät vain heidän kanssaan olemiseen. Matkoilla nukutaan pois myös arjen aherruksessa syntyneet univelat.

Heikille golfmatkat ulkomaille vaimon ja ystävien kanssa ovat tärkeitä etappeja jaksamisessa. Pitkiä työpäiviä jaksaa paremmin, kun on joku mukava tavoite. Matkaa on kiva suunnitella, ja matkan jälkeen mukavat muistot värittävät arkea pitkään. Motivaatio työhön syntyy Heikillä kuitenkin eniten siitä, että hän tekee itselleen mieluisaa työtä mukavassa työyhteisössä.

Myös Liisa kokee tekemänsä työn omakseen, ja hänen tavoitteensa on tuottaa mahdollisimman hyvää ruokaa jatkossakin. Byrokratia, velat ja henkiset paineet ovat maataloudessa lisääntyneet, joten ei ole ihme, että Liisan tulevaisuuden toiveet liittyvät siihen, että he voisivat Pekan kanssa turvallisin mielin kehittää toimintaansa.

Lainaus Mari Aulangon kirjasta Työ ja elämäni (WSOY):
”Työ on niin suurenmoinen asia elämässä, että sitä kannattaa säästää vähän huomiseksikin.”


toimittaja Hilla Blomberg
taustatoimittaja Raimo Vakkuri