Porvoon sosiaali- ja terveys-keskuksen yhteydessä on vuoden verran toiminut miesten kriisipiste Vatupassi.

Kohtauspaikka Vatupassi päivystää 24 tuntia vuorokaudessa, ja tarjolla on keskustelun lisäksi myös paikka, jossa mies voi asua pahimman kriisin yli.

Miesten kriisipisteen ovat kehitelleet Itä-Uudenmaan sosiaalipäivystyksen erityisperhetyöntekijä Lasse Keski-Nisula, 56, ja hänen poikansa Sami, 34, joka puolestaan on samaisen sosiaalipäivystyksen kehittämisyksikön hanke-koordinaattori. Porvoon kaupunki on tukenut vuoden 2007 loppupuolella synnytettyä hanketta ja kriisipiste on jo laajenemassakin enemmän asumisyksiköitä tarjoavaksi toiminnaksi.

Vatupassin ensimmäisenä vuonna asiakkaat ovat olleet suurimmalta osin perheväkivallan tekijöitä tai uhreja. Miehet ovat nykyään väkivallan uhreja lähes yhtä usein kuin tekijöitä. Yhteydenotot Vatupassiin ovat tulleet enimmäkseen turvakodeista ja sosiaalipäivystyksestä. Yhteistyö poliisin kanssa on myös auttanut kohtaamaan kriisissä olevia miehiä.

Syksyisen markkinointikampanjan tuloksena miehiä hakeutui kriisikeskusteluihin myös omasta aloitteestaan. Miehet haluavat purkaa tuntojaan esimerkiksi eron uhatessa tai sairauden sattuessa kohdalle. Vatupassissa miehet puhuvat erityistason miesosaajakoulutuksen saaneille miehille, ja ryhmissä on tarjolla myös vertaistukea.

Työ isänä ja poikana on mahdollistanut Lasselle ja Samille kahden sukupolven sosiaalityön ammattilaisuuden hyödyntämisen. Yhteistyö on sujunut saumattomasti, ja molemmat kunnioittavat toistensa ideoita, visioita ja erilaisuuttakin.

Lasse ja Sami tekevät töitä Reino-tossut jalassa. Kriisissä oleville asiakkaillekin laitetaan jalkaan reinot, koska ne auttavat pysähtymään arjessa, rentoutumaan ja luomaan luotettavan ja tasavertaisen tunnelman.

Lasse ja Sami haluavat kohdata vaikeuksissa olevat miehet miehinä, ihmisinä ja yksilöinä. He haluavat murtaa myytin siitä, että miehet eivät osaa puhua tai ilmaista tunteitaan. He ovat kokemustensa pohjalta sitä mieltä, että kun aika ja paikka ovat oikeat, niin kyllä mies puhuu.

Miesten motivaatiosta hakea apua kertoo hyvin sekin, että ainoastaan kerran mies on jättänyt tulematta Vatupassiin sovittuun tapaamiseen. Yksilötapaamisia järjestettiin noin 200 viime vuoden aikana. "Yli 90% keskusteluihin tulevista miehistä myös itkee pahaa oloaan", lisää Lasse.

Miesten pahimmat paineet syntyvät mm. siitä, kun pitää yrittää olla yhtä aikaa hyvä ja osallistuva isä ja samalla uraohjus. Häpeän tunne aiheuttaa pakenemista ja ongelmien kieltämistä - ja apua haetaan vasta viimeisessä hädässä. Taloudellinen asema ei selitä asioiden ajautumista umpikujaan, sillä kriisi tulee yhtä hyvin toimitusjohtajalle kuin työttömällekin. Menestyjän voi olla jopa vaikeampaa hakea apua, kun kulisseja yritetään pitää pystyssä loppuun saakka.

Lassen mielestä naisten ja miesten kriisissä on selkeä ero. Nainen putoaa usein kriisissään laajaan turvaverkkoon, mutta mies putoaa suoraan betonilattialle. Räjähdysherkkää aikaa miesten elämässä tuntuu olevan ikävaihe 35-45 vuotta, vaikka Vatupassin asiakkaiden ikähaitari onkin ollut 19 ikävuodesta eläkeikäisiin.

Mies oppii kriisikeskustelussa vähitellen purkamaan paloihin isoa tunnemöykkyä. Jutteleminen auttaa jäsentämään tunteita. Elämänhallinnan vahvistuminen ja itsetunnon koheneminen auttavat miestä ymmärtämään ja kunnioittamaan myös läheisiään. Miehelle herää toive ja halu toimia jatkossa toisin.

Lasse ja Sami näkisivät mielellään, että tulevaisuudessa Suomesta löytyisi enemmän Vatupassin kaltaisia paikkoja. Miessakit ja miesten osaamiskeskukset tekevät kolmannella sektorilla hyvää työtä, joiden rinnalle olisi aika saada kuntatason yhteistyötä miesten tasapuoliseen auttamiseen.


Toimittaja Hilla Blomberg
Taustatoimittaja Raimo Vakkuri