Hae yle.fi:stä:

 
Tekstiversio | Tekstikoko: + / -
 
 
 

YLE-kirjautuminen

 
 
 
 
Aikuisena uudelle uralle
 

Monet miettivät ammatinvaihtoa aikuisiällä, mutta varsin harvat lähtevät lopulta toteuttamaan suunnitelmiaan.

Tuula Rajala opiskeli viisikymppisenä lähihoitajaksi ja Jouni Hirvenkivi valmistui 42-vuotiaana veneinsinööriksi.


Tuula, 52, työskenteli vuosikymmeniä myynti- ja asiakaspalvelutyössä. Silja Linella hän oli töissä 13 vuotta, joista viitenä viimeisimpänä hän toimi myymäläpäällikkönä. Estonian onnettomuus ja jatkuva matkaaminen saivat lopulta Tuulan hakemaan töitä maista. Seuraavat kuusi vuotta kuluivat amerikkalaisyrityksen vastaanotossa, kunnes IT-kuplan puhjettua hänen työnsä ulkoistettiin. Töiden väheneminen ja työnkuvan muutos kypsyttivät Tuulan, ja hän irtisanoi itsensä.

Töitä ei kuitenkaan löytynytkään enää niin helposti 50-vuotiaalle, ja Tuulasta itsestäänkin alkoi tuntua, ettei hänestä ole enää mihinkään. Työvoimatoimistosta annettiin neuvo hakeutua opiskelemaan uutta alaa ja tarjottiin paikkaa lähihoitajakoulutukseen. Tuula otti tarjouksen vastaan, vaikka aluksi empikin koulun penkille palaamista, koska keskikoulu oli aikoinaan sujunut huonosti.

Jouni, 42, jätti aikoinaan lukion kesken, kun kuljetusala houkutteli nuorta miestä. Seuraava työ maahantuonnin ja tukkukaupan parissa isän firmassa vei Jounin Venäjälle ja Baltiaan. Tyttären syntymä sai Jounin jättämään reissut, ja seuraavat viisi vuotta hän huolehti suurten suomalaisten kirjakustantamojen tietojenhallinnasta ja logistiikasta. Vuonna 2000 Jouni lähti kehittämään verkkokaupankäynnille uusia järjestelmiä, mutta IT-kuplan puhkeaminen vei työpaikan alta myös häneltä pari vuotta myöhemmin.

Työpaikkansa menetettyään Jouni alkoi miettiä, mitä hän elämältään todella toivoi ja päätti tehdä merellisestä harrastuksestaan työn - Jouni oli pienestä pitäen harrastanut purjehdusta. Kolmekymmentäviisivuotiaana Jouni aloitti veneinsinöörin opinnot Kymenlaakson ammattikorkeakoulussa, merenkulun Kotkan toimipisteessä.

Päätöksestä lähteä opiskelemaan keskusteltiin perheessä pitkään, ja lopulta Jouni lähti opintielle vaimonsa tukemana. Jounin tytär oli tuolloin 9-vuotias ja poika viiden vanha. Opiskeluajan rahoitus katettiin ansiosidonnaisella päivärahalla, mutta monesti talous oli tiukoilla. Myös perheen yhteinen aika nipistyi viikonloppuihin. Jouni ajoi maanantaiaamuisin Hyvinkäältä Kotkaan opiskelemaan, ahersi viikon tiiviisti ja palasi perjantaina takaisin kotiin. Viikonloput Jouni pyhitti perheelle.

Tuulalle opintojen aloittaminen oli taloudellisesti hankala ratkaisu, koska ansiosidonnainen päivärahakausi oli jo ohi. Avomies kannusti Tuulaa opintojen pariin ja tuki häntä myös taloudellisesti. Opintojen aikana peruspäivärahaan tuli 8 euron korotus päivää kohti. Itse opinnot sujuivat Tuulalta Edupolissa hienosti, koska opetus oli hänen mielestään hyvää ja pääkouluttaja oli sopivan tiukka ja kannustava. Vaikka keskikoulussa matematiikka oli Tuulalle pahin kompastuskivi, meni lääkematematiikan koe nyt aikuisempana ensimmäisellä yrittämällä läpi.

Aikaisemmin Tuula ajatteli, että kuka tahansa osaa kyllä hoitaa vanhuksia, mutta lähihoitajakoulutuksen myötä hän osaa arvostaa enemmän työnsä vaativuutta ja laajuutta.

Jouni suoritti nelivuotisen veneinsinöörin koulutuksen kahden talvikauden aikana erinomaisin arvosanoin. Motivaatio oppia oli selkeästi korkeampi kuin nuoremmilla opiskelukavereilla. Jouni olisi jopa toivonut vieläkin korkeatasoisempaa opetusta, mutta toisaalta työharjoittelu ja nykyinen työ ovat jo täyttäneet toiveet haasteellisuudesta.

Opintojensa loppuvaiheessa Jouni työskenteli neljässä eri firmassa, ja nyt viimeiset kaksi ja puoli vuotta hän on toiminut projektipäällikkönä purjeveneitä valmistavassa Baltic Yachts –yhtiössä. Aikaisemmin Jouni souti työpaikasta toiseen mielenkiinnon mukaan – kun työtehtävät olivat liikaa rutinoituneet, oli Jounin aika vaihtaa paikkaa uusien haasteiden perässä. Nyt Jouni tuntee päässeensä unelma-ammattiin, jossa on riittävästi haasteita ja erilaisia projekteja. Purjeveneen suunnittelu ja rakennus kestää veneen koosta riippuen 2-4 vuotta, ja Jounilla on tälläkin hetkellä kaksi mielenkiintoista veneprojektia meneillään.

Myös Tuula rakastaa nykyistä työtään vanhusten parissa Merikaaren palvelukeskuksessa. Ja pelkkään mieluisaan työpaikkaan eivät ammatinvaihdoksen hyvät puolet lopu: sillä on ollut myös henkisiä vaikutuksia. Aikaisemmin Tuula tunsi itsensä viisikymppiseksi hylkiöksi, jonka itsetuntoa työttömyys laski, mutta nyt hän kuuluu ammattilaisiin, työyhteisöön ja haluttuihin työntekijöihin.

Ja vaikka Tuula on alalla vielä vihreä, on iästä tässä työssä hyötyä, sillä hän osaa käsitellä vanhuksia kenties nuorempia kollegoitaan helpommin. Palkitsevinta kaikesta Tuulalle on kuitenkin se, että hän saa turhanpäiväisen paperin pyörityksen sijaan hoitaa vanhuksia - ja saa heiltä vielä leveän hymyn palkkioksi.


Toimittaja Hilla Blomberg
Taustatoimittaja Linda Lappalainen