Aivoihin liittyvä äkillinen sairas-tuminen voi muuttaa elämää hyvinkin paljon. Keho ei toimi kuin ennen, puhe takkuaa ja minäkuvaa joutuu rakentamaan uudelleen. Aivohalvauksen saa vuosittain noin 10 000 suomalaista.

Niina Putkoselle aivoveritulppa iski 21-vuotiaana. Sen seurauksena Niina sai oikean puolen halvauksen ja menetti puhekyvyn. Pekka Into sai aivoverenvuodon leukemiaan liittyneen luuydinsiirron komplikaationa 45-vuotiaana.

Niina Putkonen oli sairastuessaan hyvässä kunnossa, koska hän oli koko ikänsä harrastanut paljon liikuntaa ja viimeisen vuoden treenannut vielä fyysisesti vaativaa potkunyrkkeilyä. Elämä sujui mallikkaasti, ja Niina rakensi avopuolisonsa kanssa yhteistä taloa.

Helmikuun 22. päivä vuonna 2007 alkoi kuin mikä tahansa päivä Niinan elämässä. Hän meni ensin töihin, sitten työpäivän jälkeen rakennustyömaalle ja päivän päätteeksi vielä kuntosalille. Kuntosalilla aivan yllättäen, ilman kipua tai ennakkovaroitusta, Niinan voimat hävisivät kesken punnerruksen. Kun puhekaan ei enää kulkenut, Niina aavisti, että jotain vakavaa oli tapahtunut.

Ambulanssissa Niina kuuli, että hänellä saattoi olla aivoverenvuoto. "Ensimmäinen ajatukseni oli, että mummothan kuolee tähän". Sitä Niina ei voinut ymmärtää, miksi hänelle, hyväkuntoiselle ja tupakoimattomalle nuorelle ihmiselle kävi näin. Lääkäritkään eivät syytä pystyneet löytämään, ja sen vuoksi Niinalla on edelleen häivähdys katkeruutta mielessään. Myös pelko aivoveritulpan uusimisesta hiipii mieleen aina, kun päästä vähänkin vihlaisee, vaikka lääkärit ovat vakuuttaneet, että riskiä siihen ei ole.

Pekka Inton elämä oli vaakalaudalla parikymmentä vuotta sitten. Ensin leukemian vuoksi tehty sytostaattihoito nosti hengenvaarallisen kuumeen, ja luuydinsiirron seurauksena Pekka sai vielä komplikaation, joka aiheutti vakavan aivoverenvuodon. Molemmista Pekka selvisi kuin ihmeen kaupalla. Turun yliopistollisessa sairaalassa kiertää vieläkin sanonta ”Intojen tekemisestä”, mikäli joku potilas selviää mahdottomalta tuntuneesta tilanteesta.

Nämä tapahtumat muuttivat Pekan elämän suunnan täysin. Kolmivuorotyössä käynyt vilkas mies, joka käytti paljon alkoholia, oli enää pelkkä muisto. Pekan elämä rauhoittui, ja hänelle tuli tärkeäksi auttaa muita saman kohtalon kokeneita. Jo toipumisvaiheessa hän oli perustamassa verisyöpään sairastuneiden ja heidän läheistensä tukiryhmää Turkuun. Pekka toimii myös Forssan seudun syöpäyhdistyksen puheenjohtajana.

Pekka toipui leukemiasta ja aivoverenvuodosta lopulta niin hyvin, ettei tapahtumista jäänyt häneen mitään jälkeä. "Kaikki toimii, mutta toki ikä tuo lisää haastetta kunnon kannalta", toteaa Pekka tyytyväisenä.

Niinalle toipumisen alkuvaiheessa eniten haastetta toi puheen menetys. "Jos yhtenä päivänä sain opeteltua, että kännykkä on kännykkä ja seuraavana päivänä sanoin kynää kännykäksi, niin kyllä se välillä tuntui toivottomalta", muistelee Niina. Kuuden viikon sairaalajakson aikana Niinaa kuntouttaneista fysio-, toiminta- ja puheterapeuteista tuli hänelle tärkeä tsemppauspiiri jaksamiseen.

Kotiinpaluu oli Niinalle ensin shokki, mutta läheistensä tuella ja kannustuksella hän opetteli vähitellen selviytymään arkisista askareista. "Jo se, että pystyin imuroimaan, toi minulle suurta iloa", naurahtaa Niina toipumisaikaansa muistellessaan. Niina löysi itselleen myös tukihenkilön, joka oli kokenut samoja asioita mutta huomattavasti vanhempana. Nuoria aivoveritulpan saaneita oli aluksi vaikea löytää, mutta omien blogisivujen kautta heitäkin alkoi vähitellen ilmaantua keskustelukavereiksi.

Nyt Niinan puhe soljuu taas tuttuun tyyliin ja kävelykin sujuu lähes normaalisti. Oikean käden hienomotoriikka ei ole palautunut, ja siksi Niina on joutunut opettelemaan kirjoittamaan vasemmalla kädellä. Ihmisenä Niina on mielestään muuttunut paljon: Elämän mittakaavaan on tullut syvyyttä, ja turhamaiset huolet eivät enää heilauta siten kuin ennen. Opintojensa myötä Niina haluaa suuntautua myös vahvemmin auttamaan muita.

Niina ja Pekka toivoisivat ihmisille rohkeutta lähestyä sairastunutta ihmistä reilusti kyräilemättä. Pekka muistaa vieläkin, miten hänen kalpea, karvaton ja laihtunut olemuksensa sai tututkin ihmiset vaihtamaan kadun puolta. Niinasta tuntui pahalta, kun jotkut ihmiset katsoivat häntä kummeksuen selän takana eivätkä vaivautuneet edes tervehtimään. Todelliset ystävät jäivät toki molempien rinnalle.


toimittaja Hilla Blomberg
taustatoimittaja Raimo Vakkuri

----------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Niina Putkosen blogi