Hae yle.fi:stä:

 
Tekstiversio | Tekstikoko: + / -
 
 
 

YLE-kirjautuminen

 
 
 
 
Narsismin uhrit
 

Itsekeskeisyys, muiden ihmisten hyväksikäyttö, empatian puute ja ylimielisyys ovat narsistisen persoonallisuushäiriön piirteitä. Henkilöitä, joilla on narsistinen häiriö, arvioidaan olevan noin prosentti väestöstä.

Narsistin uhreja on monenkertainen määrä: Minna Rissanen oli naimisissa 10 vuotta narsistin kanssa. Annie Henno puolestaan joutui vaihtamaan työpaikkaa narsistinaisen kiusaamisen uhriksi jouduttuaan ja toistamiseen hän joutui narsistin kanssa tekemisiin omassa parisuhteessaan.


MINNAN ITSETUNTO MURENI

Minna Rissanen rakastui 25-vuotiaana mieheen, joka oli hänen mielestään komea, taitava, älykäs ja hyvä keskustelija. Mies halusi mahdollisimman pian Minnan kanssa naimisiin eikä Minna ehtinyt tutustua ajan kanssa miehen taustoihin. Myöhemmin ilmeni, ettei miehellä ollut toimivia ihmissuhteita juuri lainkaan.

Heti avioliiton alkuvaiheessa mies ilmoitti Minnalle, ettei hän aio jakaa Minnaa kenenkään kanssa. Tukasta vetämisen voimalla tehty vaatimus johti siihen, että Minnan oli luovuttava harrastuksistaan ja ystäviensä tapaamisesta. Minna etääntyi vähitellen lähes kaikista itselleen tärkeistä ihmissuhteista, koska mies koki vihamiehikseen kaikki, jotka olivat Minnalle erityisen läheisiä häntä tai jotka hiemankin arvostelevat hänen käytöstään.

Minna yritti kaikkensa, jotta liitto olisi toiminut ja mies olisi ollut tyytyväinen. Välillä mies saattoi kehua vaimoaan ja heidän yhteiseloaan, mutta seuraavassa hetkessä Minna oli taas itsekäs ja tyhmä nainen. Vuoristoradan parhaat hetket saivat Minnan uskomaan parempaan huomiseen, ja pariskunnalle syntyi kolme lasta.

Pelko esti Minnaa lähtemästä liitosta. Väkivaltaa mies käytti muutaman kerran, mutta väkivallalla uhkailu oli suorastaan sadistista. Pelko ajoi lopulta Minnan myös pois kotoa. Hän karkasi kymmenen vuoden yhteiselon jälkeen turvakotiin lastensa kanssa ja muutti vuoden kuluttua toiselle paikkakunnalle. Minnan mies kuoli muutaman vuoden kuluttua erosta.

Minna oli eron jälkeen henkisesti rikki, lohduton ja traumatisoitunut. Joskus pelkkä tuttu partaveden haju aiheutti hänelle ahdistuksen. Minnaa hävetti, masensi ja itketti kaikki se, mitä oli tapahtunut, ja hänestä tuntui, ettei hänen kokemuksiaan oikein edes ymmärretty.

Pikkuhiljaa alkoi kuitenkin paraneminen. Minnaa auttoi asiasta puhuminen saman kohtalon kokeneiden kanssa. Erityisen helpottavalta Minnasta tuntui, kun eräs nainen kysyi häneltä kahvipöydässä "Ostettiinko sinullekin vaatteet?" Silloin Minna tiesi, että joku muukin oli kokenut saman ja tiesi, millaista on olla narsistin uhri.


ANNIE HAKSAHTI NARSISTIN ANSAAN

Annien pitkä avioliitto oli jo alkanut rakoilla, kun hän rakastui hurmaavaan mieheen. Mies oli omien sanojensa mukaan eronnut ja rakastuminen tuntui molemminpuoliselta. Mies halusi Annien luokseen joka hetki. Tämä johti siihen, että Annie jätti miehensä ja murrosikäiset tyttärensä ja muutti kotoaan miehen luo.

Yhteiseloon alkoi tulla melko pian säröjä. Mies ei kestänyt sitä, että Annie oli asioista hänen kanssaan eri mieltä. Annie yritti olla miehelle mieliksi, mutta sekään ei tuntunut riittävän. Parin kuukauden yhdessä asumisen jälkeen mies sanoi, ettei haluakaan enää sitoutua Annieen. Mies häipyi välillä jonnekin, ei vastannut puhelimeen ja loukkasi muillakin tavoin Annien tunteita.

Annie muutti lopulta pois miehen luota omaan asuntoon. Tilanne hävetti häntä. Tyttäret kävivät Annien luona, mutta yksinäisyys ja tuska tapahtuneesta painoivat. Myös mies kävi silloin tällöin Annien luona tämän hellyyttä tarvitessaan. Hellät hetket päättyivät kuitenkin aina johonkin loukkaukseen ja hylkäämiseen. Annie ei koko aikana ymmärtänyt, miksi mies käyttäytyi tällä tavoin häntä kohtaan, vaikka hän rakasti miestä ja osoitti sen tälle.

Erään riitatilanteen jälkeen Annie oli niin lohduton, että hän söi purkillisin lääkkeitä ja heräsi vasta ambulanssissa.

Tytär lähetti sairaalaan tekstiviestin, jossa hän ihmetteli, että eivätkö hän ja hänen siskonsa kanssa merkitse äidille enää mitään. Annie havahtui tyttärensä huolestuneen viestin jälkeen tajuamaan elämänsä todelliset ihmissuhteet.

Sana narsisti tuli tutuksi Annielle vasta, kun hän näki Minnan kertovan elämästään televisiossa. Annie löysi tämän havahtumisen jälkeen apua myös Narsistien Uhrien Tuki ry:n keskustelupalstoilta. Siellä hän myös ehdotti, että narsistien uhrien kokemuksista voisi koota kirjan. Tästä ideasta syntyi teos Sata tapaa tappaa sielu.

Annie on toipunut kokemastaan elämänvaiheesta vähitellen, vaikka mies lähettelee hänelle edelleen silloin tällöin tekstiviestejä ja haluaisi tavata. Annie toivoisi miehen jättävän hänet jo rauhaan - hän tahtoo keskittyä nyt omaan elämäänsä.


NARSISTEJA TYÖPAIKOILLA

Annie kohtasi narsistin myös työpaikallaan. Toimistoon tuli eräänä päivänä uutena työntekijänä nainen, joka oli ensin hyvää pataa Annien kanssa. Jostain syystä naisen suhtautuminen Annieen muuttui aivan yllättäen.

Nainen hankaloitti Annien päivittäisiä töitä ja syytti häntä aina, kun aihetta keksi. Nainen sai myös esimiehen ja muut työntekijät uskomaan, että Annie oli syyllinen huonoksi koettuihin asioihin. Lopulta Annie oli niin nujerrettu ja väsynyt tilanteeseen, että hän vaihtoi työpaikkaa. Kolmen kuukauden kuluttua entinen esimies kävi toteamassa Annielle, että ongelma taisikin jäädä heidän puolelleen.


NARSISMIN TUNNISTAMINEN

Narsistien uhreiksi joutuvien voi olla vaikea hahmottaa, mistä ahdistus kumpuaa. Siksi Minnan ja Annien mielestä on tärkeää, että narsismista puhutaan ja sen olemassaolo tiedostetaan.

Narsistien uhreille on tyypillistä lähteä syyllistämään itseään narsistin pelin edetessä. Irtiotto suhteesta tai narsistin valtaamasta ympäristöstä voi olla vaikeaa tai peräti vaarallista. On esiintynyt tapauksia, joissa uhri on jopa menettänyt henkensä, kun on yrittänyt päästä narsistin otteesta irti. Mutta apua on saatavissa - narsistin armoille ei pidä jäädä!


Toimittaja Hilla Blomberg

----------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Narsistien Uhrien Tuki ry

Kirjallisuutta:
- Tuija Välipakka, Arja Lehtosaari: Sata tapaa tappaa sielu. Ajatus Kirjat (2007).
- Joutsiniemi, Kaulio, Mäkelä, Pekola, Schulman: Naimisissa narsistin kanssa. Minerva Kustannus (2006).