Hae yle.fi:stä:

 
Tekstiversio | Tekstikoko: + / -
 
 
 

YLE-kirjautuminen

 
 
 
 
Pienet enkelit
 

Suomessa kuolee vuosittain noin kaksisataa lasta kohtuun. Kohtukuolemasta puhutaan, kun raskaus on edennyt yli 22 viikon tai sikiö on yli puolen kilon painoinen.

Kätkytkuoleman vuoksi menehtyy vuosittain kymmenisen pienokaista. Kätkytkuolemalla tarkoitetaan terveenä pidetyn vauvan äkillistä ja selittämätöntä kuolemaa. Kätkytkuolema on yleisin 2-4 kuukauden ikäisillä vauvoilla.

Suomessa on toiminut vuodesta 1991 kätkyt- ja lapsikuolemaperheiden vertaistukiyhdistys Käpy ry. Tukea on tarjolla kaikille lapsensa menettäneille - vanhemmille, sisaruksille, isovanhemmille ja perheen ystäville sekä työssään lapsikuolemia kohtaaville henkilöille.

Maarit Kivikko, 57, on Käpy ry:n perustajajäseniä ja nykyinen toiminnanjohtaja. Maarit on itse viisilapsisen perheen äiti. Lapsista keskimmäinen, Juho, menehtyi kätkytkuolemaan kolmen kuukauden ikäisenä. Juho olisi nyt 24-vuotias, jos hän olisi saanut elää. Suru on Maaritin ja koko perheen elämässä jo taustalla, mutta kaipaus säilyy aina. Suru voi kestää Maaritin mielestä koko loppuelämän, mutta se muuttaa muotoaan ja sen kanssa oppii elämään.

Elina Nissisen, 33, vauva kuoli kohtuun raskausviikolla 29+6. Elinan perheeseen kuuluu nykyään aviomies Tomi, 4-vuotias esikoispoika Casper sekä 2-vuotias kuopus Christofer. Aija olisi nyt kolmevuotias, ja lähes päivittäin Elina miettii, millaista olisi kasvattaa myös pientä tyttölasta poikien lisäksi. Elina on kokenut myös keskenmenon, ja tulevaisuudessa perheenlisäyksen mahdollisuutta varjostaa todennäköinen raskausmyrkytyksen riski.

Elina toimii Käpy ry:ssä tukihenkilönä ja auttaa keskustelemalla muiden kohtukuoleman kokeneiden vanhempien kanssa. Elinalta on myös juuri ilmestynyt kirja, jossa hän tilittää kohtukuolemaan liittyneitä tunteitaan ja tapahtuneen vaikutusta perheensä elämään.


AMMATTIAPUA MUTTA EI VERTAISTUKEA

Maaritin ja Tapion perheeseen syntyi vuoden välein kaksi tyttöä, Elina ja Hanna. Seuraavaksi syntyi Juho. Poika oli terve ja nukkui rauhallisesti sekä yöllä että päivällä toisin kuin siskonsa. Eräänä aivan tavalliselta tuntuvana lauantaipäivänä Kivikkojen talossa siivottiin, ja Juho nukkui päiväuniaan pihalla. Maaritilla oli tapana aina välillä käydä kutittelemassa pojan selkää ja katsomassa vieläkö poika nukkui. Niin hän teki tuonakin lauantaina, mutta Juho ei enää hengittänyt.

Maarit ryhtyi heti ensiapukurssin käyneenä elvyttämään lastaan, ja aviomies Tapio soitti ambulanssin paikalle. Juhoa lähdettiin viemään sairaalaan, mutta Maarit ei pystynyt lähtemään, vaan pyysi miestään menemään ambulanssiin mukaan. Maarit oli mielestään aiheuttanut oman lapsensa kuoleman eikä halunnut heti kuulusteltavaksi.

Tieto kätkytkuolemasta annettiin miehelle sairaalassa heti Juhon kuoleman jälkeen. Syyllisyys painoi siitä huolimatta sekä Maaritin että Tapion mieltä vielä pitkään, ja se on hyvin tyypillistä lapsensa menettäneille vanhemmille.

Maarit koki saaneensa asiallista ammattiapua heti Juhon kätkytkuoleman jälkeen. Myös kätkytkuolemaan liittyvä poliisikuulustelu oli sujunut ymmärtäväisissä merkeissä. Pari ensimmäistä viikkoa Maarit itki ja aviomiehensä kanssa yötä päivää. Kun Tapio alkoi hakata halkoja ja tehdä rakennusprojekteja, käsitellä surua tekemisen kautta, Maarit halusi edelleen keskustella. Hän kaipasi etenkin puhumista saman kohtalon kokeneiden kanssa, mutta vertaistukea ei silloin vielä ollut tarjolla.

Pelko seuraavankin lapsen menettämisestä aiheutti sen, että lasten hankkimiseen tuli yli viiden vuoden tuumaustauko. Maarit ja Tapio saivat Juhon jälkeen vielä Ainon ja Ilmarin, jotka ovat nyt 19- ja 17-vuotiaita.
Lapset ovat tottuneet perheessä puhumaan kuolleesta Juho-veljestään.

Vuonna 1991, muutama vuosi Juhon kuoleman jälkeen, Maarit oli mukana perustamassa Käpy–yhdistystä. Yhdistyksen tukihenkilöt tekevät työtään ympäri Suomen vapaaehtoisesti. Toimintaa pyöritetään Raha-automaattiyhdistyksen vuosittaisen noin 90 000 euron tuen turvin.


MEREEN HAUDATTU UNELMA

Elinan ja Tomin esikoinen sai alkunsa raskaiden hedelmöityshoitojen ja toisen inseminaation jälkeen. Casper syntyi kolme viikkoa ennen laskettua aikaa, kun Elinalle tehtiin kiireellinen sektio raskausmyrkytyksen vuoksi.

Casperin jälkeen Elina ja Tomi jättivät ehkäisyn käyttämättä, koska uskoivat, että perheenlisäystä tulisi vain hoitojen turvin. Luomuraskaus oli Elinalle iloinen yllätys, vaikka lasten ikäeroksi tulisikin vain vuosi. Elina pelkäsi raskausmyrkytyksen uusiutuvan, mutta lääkärit totesivat erityisseurannat tarpeettomiksi.

Elina oli raskauden kahdeksannen kuukauden alkaessa huomannut, että vauvan liikkeet kohdussa olivat hidastuneet. Hän kävi äitiyspoliklinikalla tarkastuksessa. Lääkäri totesi vauvan voivan hyvin, vaikka lapsivettä oli niukasti ja istukan toiminnassa epäiltiin olevan jotakin epänormaalia. Muutaman päivän kuluttua vauvan sydämen sykettä ei enää kuulunut.

Elina joutui 29 raskausviikon ja 6 päivän jälkeen synnyttämään kuolleen lapsensa. Synnytyksen Elina ja Tomi saivat pitää pientä tyttövauvaansa sylissään ja suukotella ja tutkia häntä. Kätilö otti vauvasta kolme kuvaa sairaalan kameralla, vaikka se tuntui vanhemmista oudolta ajatukselta. Jälkeenpäin nuo kolme kuvaa ovat olleet perheelle tärkeitä muistoja menetetystä lapsesta.

Enkelityttö sai nimekseen Aija. Nimi löytyi kalenterista pienokaisen syntymäpäivän kohdalta.

Suru liimasi Elinan ja Tomin tiiviisti yhteen. He puhuivat ja itkivät paljon, laskivat välillä keskenään tapahtuneesta jopa ronskia huumoria. Elina syytti aika ajoin itseään Aijan kuolemasta, mutta Tomi kumosi oitis moiset ajatukset.

Sairaalasta annettiin mukaan Käpy ry:n esite, ja Elinaa auttoi paljon se, että hän pääsi puhumaan surustaan toisten lapsensa menettäneiden äitien kanssa. Ystäväpiiristä osalle oli vaikeaa kestää Elinan ja Tomin suurta surua. Psykiatrin Elina tapasi neljä kertaa ja sen jälkeen hän totesi sanoneensa kaiken.

Elina ryhtyi käsittelemään suruaan kirjoittamalla. Tomi puolestaan veisti kauniin arkun Aijalle. Yhdessä he kävivät sirottelemassa Aijan tuhkat Emäsalon edustalle mereen. Elinan kirjoittaman kirjan nimi on Mereen haudattu unelma.


Toimittaja Hilla Blomberg

----------------------------------------------------------------------------------------------------------------

www.kapy.fi
Yhdistyksen sivuilta löytyy mm. suljetun vertaistukiryhmän Tuntemattoman enkelin tiedot sekä kirjallisvinkkejä liittyen kohtu- ja kätkytkuolemiin, keskenmenoihin ja lasten kuolemiin.

Elina Nissinen: Mereen haudattu unelma (2009, omakustanne, jota voi tiedustella Käpy ry:stä)