Hiv ja aids eivät ole kadonneet maailmasta, vaikkakin uutisotsikoista. Miten hivin riskiin suhtaudutaan ja miten siihen tulisi suhtautua? Miten hivin kanssa voi elää? Entä miten hiv-positiivisten kanssa eletään?

Parisuhde ja seksuaaliterapeutti Kari Tuhkanen sai hiv-tartunnan vuonna 1995. Hän sai tietää olevansa hiv-positiivinen hakiessaan viisumia Yhdysvaltoihin 1996. Elämä tuntui loppuvan kertaheitolla: odotettavaksi elinajaksi luvattiin aluksi vain pari vuotta.

Järjestöpäällikkö Sini Pasanen Positiiviset ry:stä päätyi hiv-positiivisten edunvalvojaksi enemmän ja vähemmän sattumalta. Vuonna 1995 hän aloitti opiskeluihin liittyvän harjoittelujakson Aids-tukikeskuksessa, ja vuodesta 2006 hän on ollut töissä Positiiviset ry:ssä, joka tarjoaa esimerkiksi vertaistukea, edunvalvontaa ja neuvontaa hiv-tartunnan saaneille ja heidän läheisilleen.


EI KUOLEMANTUOMIOTA, MUTTA HÄPEÄÄ JA PELKOA

Hiv-positiivisten tilanne on muuttunut paljon viimeisen 15 vuoden aikana. Tartunta ei ole enää kuolemantuomio, sillä lääkitys on kehittynyt valtavasti. Siitä huolimatta tartuntaan liittyvät pelko ja häpeä eivät ole kadonneet minnekään. Leimautumisen pelon vuoksi tartunnan saaneet eivät uskalla kertoa sairaudestaan kuin kaikkein lähimmilleen. HIv:tä ei tunneta hyvin - on vielä paljon ominaisuuksia, joita ei tunneta lainkaan.

Kari on yksi harvoista omilla kasvoillaan julkisuudessa esiintyneistä hiv-positiivisista. Erityisesti naisten on vaikea tulla julkisuuteen. Moni pelkäävät sitä, että lapset joutuvat kärsimään. Pelko ei ole täysin aiheeton, sillä hiv-positiivisten vanhempien lapset ovat joutuneet ennakkoluulojen kohteeksi esimerkiksi päiväkodeissa, silloinkin kun lapset eivät ole itse olleet viruksen kantajia.

Lääkkeiden ja hoidon kehittyminen ei ole poistanut sitä, että tieto tartunnasta on edelleen iso shokki ja sen vaikutukset elämään voivat olla merkittäviä. Moni pelkää työpaikan menetystä, sitä ettei löydä enää ikinä kumppania parisuhteeseen tai sitä, ettei pysty hankkimaan lapsia. Lääkkeillä on myös erilaisia sivuvaikutuksia, ja lääkkeet on otettava erittäin täsmällisesti.


HIV EI OLE KADONNUT

Se, että hiv ei enää esiinny uutisissa kovin usein, ei merkitse sitä, ettei tartuntaa tarvitsisi varoa. Vaikka ihmisillä on hyvät perustiedot tartuntaa vastaan suojautumisesta, Suomessa todetaan vuositasolla 100-200 uutta tartuntaa. Suomessa uskotaan tällä hetkellä olevan 2 000 todetun hiv-positiivisen lisäksi noin 1 000 ihmistä, jotka eivät tiedä olevansa viruksen kantajia.

Sinin mukaan ihmiset edelleen kuvittelevat riskin rajautuvan vain niin sanottuihin riskiryhmiin, vaikka todellisuudessa kuka tahansa voi olla viruksen kantaja. Suurin osa uusista tartunnoista onkin saatu heteroseksin kautta.

Kari uskoo, että viruksen kanssa elämiseen tottuminen onkin ehkä vaikeinta niillä ihmisillä, joiden ei uskota olevan hiv-positiivisia kuten esimerkiksi perinteisesti miehisillä aloilla työskentelevillä heteromiehillä. Heidän voi olla vaikea löytää vertaistukea.

Sini ja Kari toivovat että suhtautuminen hiv-positiivisiin paranisi, mutta muutos on ollut hyvin hidasta. Kari ei ehkä olisi tullut julkisuuteen, jos olisi tiennyt elävänsä näin pitkään. Toisaalta avoimuus on myös helpottanut asioita: ei ole tarvinnut tehdä ylitulkintoja toisten ihmisten käytöksestä.


Toimittaja Kimmo Saares
Taustatoimittaja Linda Lappalainen

----------------------------------------------------------------------------------------------------------------

www.positiiviset.fi
www.aidstukikeskus.fi