Suomessa on yli 7000 asunnotonta. Vaikka asunnottomien määrä laski usean vuoden ajan, nyt se on taas kääntynyt nousuun.

Jokaisella asunnottomalla on oma tarinansa, omat syynsä päätyä asunnottomaksi.

Aamusydämellä-ohjelman vieraina tavataan asuntolassa asuva Helena Luomanpää sekä pitkän asunnottomuuskauden kokenut Jorma ”Jorkki” Korhonen.


SAIRAUKSIEN KAUTTA KONKURSSIIN

Helena on ammatiltaan parturi-kampaaja. Noin viisi vuotta sitten Helenalla alkoi sairastelukierre. Useita vuosia rytmihäiriönä hoidettu ongelma paljastui reiäksi sydämessä. Sydän paikattiin kaksi vuotta sitten, mutta samaan aikaan ilmestyi monia muitakin vaivoja, jotka merkitsivät lisää sairauspoissaolojoa.

Yksityisyrittäjänä kaikki on oman terveyden ja jaksamisen varassa – tuloja ei kerry, jos ei tee töitä.

Helenan tuloja leikkasivat myös epäonnistuneet työpisteen vaihdot ja se, ettei asiakkaita ollut riittävästi. Selvitäkseen arjesta Helena otti asuntoaan vastaan yhä lisää lainaa, ja alkoi velkaantua pahasti. Lopulta ainoaksi ratkaisuksi jäi myydä asunto.

Helena myi asuntoaan pitkään. Asuntojen yleinen arvon lasku ja talouden lamaantuminen merkitsivät kuitenkin sitä, että Helena ei saanut maksettua kaikkia lainojaan pois. Maksuhäiriömerkinnän kanssa ei ollut asiaa vuokra-asuntoihin, ja niin Helena sosiaaliviranomaisten avulla asumaan Eeva-Maria kodin asuntolaan.

Helena sai Eeva-Maria kodin soluasunnosta oman huoneen, ja vaikka asuntolaelämässä on omat huonot puolensa, naisten asuntola on Helenan mielestä kaiken kaikkiaan hyvä paikka – sieltä on hyvä aloittaa kaikki jälleen alusta.


"KAIKKI MENI PÄIN KUITUPUUTA!"

Jorkki työskenteli hyvässä asemassa ravintola-alalla, ja elämä oli mallillaan. Harrastuksiakin riitti jalkapallosta maraton-juoksuihin.

Yhdeksänkymmentäluvun puolivälissä Jorkille tuli kuitenkin ero vaimosta. Hän jätti pöydälle hääkuvan, Raamatun ja avaimet - sitten kutsui katu. Alkoholi oli maistunut Jorkille jo ennen eroa, mutta sen jälkeen korkki pysyi yhä harvemmin kiinni.

Kuuden-seitsemän vuoden ajan Jorkki asui kavereiden luona, Pelastusarmeijan asuntolassa ja lukuisissa muissa asuntoloissa. Välillä hän oli katkolla ja kuntoutuksessa.

Päivät kuluivat, miten kuluivat. Töihin ei asuntolasta noin vain lähdetä, vaikka monista yömajoista oli pakko joka tapauksessa poistua päivän ajaksi. Katuelämää puolestaan ei Jorkin mukaan moni juomatta kestä.

Aikansa Jorkki jaksoi "lyödä päätään kuitupuuhun”, mutta sitten tuli ratkaisun paikka. Päihdekierre meni poikki 12. yrittämällä – syynä oli naisen rakkaus. Jorkki alkoi seurustella, ja naisen kautta löytyi kosketus normaaliin elämään ja arkeen.

Vuonna 2003 Jorkki pääsi asumaan Y-säätiön asuntoon. Hän muistaa vieläkin sen hetken, kun hän käsi vapisten sovitti avainta oman vuokra-asunnon lukkoon ensimmäistä kertaa.


"KISSA PITI KIINNI ELÄMÄSSÄ"

Helenalle entisen, itsenäisen elämän romahtaminen oli kova kokemus. Synkimmällä hetkellä syvässä lainakierteessä ja asunnottomuuden uhka päällä leijuen Helena uskoi, ettei kukaan auta ja yritti itsemurhaa. Asiat kuitenkin järjestyivät, ja hyvät ystävät ja rakas kissa antoivat syyn jatkaa eteen päin.

Ensi vuoden alkupuolella Helenalla on mahdollisuus saada tuettu vuokra-asunto. Samalla hän toivoo saavansa elämästään uudestaan kiinni.

Helena tietää, että päivät yksityisyrittäjänä ja kampaajana ovat ohi – omalle alalle ei ole terveydellisistä syistä enää paluuta - mutta hän toivoo jatkossa löytävänsä jotakin sopivaa tehtävää esimerkiksi vapaaehtoistyön muodossa.


KOKEMUKSET HYÖTYKÄYTTÖÖN

Jorkki on ollut viime vuosina paljon mukana Vailla vakinaista asuntoa ry:n toiminnassa, ja hän myös toimittaa Asukki-lehteä.

Lisäksi Jorkki on koulutettu kokemustutkijaksi. Kokemustutkijat ovat asunnottomista, toipuvista päihde- ja mielenterveysasiakkaista koulutettuja asiantuntijoita, jotka arvioivat muille asunnottomille ja toipilaille tarjottuja palveluja ja tekevät vertaishaastatteluja.

Jorkki käy puhumassa kokemuksistaan ja havainnoistaan seminaareissa ja joskus ulkomaillakin isoissa konferensseissa. Kukapa olisi parempi kertomaan, minkälaista apua tarvitaan, milloin ja miten!


"HÄVETTI, ETTEN MINÄ PÄRJÄNNYT"

Helena ja Jorkki tietävät molemmat asunnottomuuteen usein liittyvän syvän häpeän. Heille molemmille oli aikanaan selvää, etteivät he sukulaistensa nurkkiin lähde asumaan ja kaikille he eivät koskaan tilanteestaan edes kertoneet.

Häpeä on sekä Helenan että Jorkin mukaan suuri haaste. He rohkaisevat muita ihmisiä suhtautumaan ennakkoluulottomasti asunnottomiin ja toisaalta asunnottomia voittamaan sellaisen turhan häpeäntunnon, joka lamaannuttaa ja syö itsetuntoa.

Kummatkin muistuttavat myös siitä, että vaikka palveluja ja tukiverkostoja on olemassa monenlaisia, on myös itse uskallettava pyytää apua. Ja apua kannattaa pyytää ajoissa - ei vasta sitten, kun elämä murenee alta.


Toimittaja-juontaja Kimmo Saares
Taustatoimittaja Linda Lappalainen