Lähes jokaisella on kokemuksia siitä, että muisti saattaa välillä pettää. Esimerkiksi kiire ja stressi voivat vaikuttaa muistin toimintaan tilapäisesti.

Varsinaisia eteneviä muisti-sairauksia todetaan vuosittain noin 13 000 suomalaisella. Anita ja Ilkka Wiinikka Tampereelta kertovat millaista on elää muistisairauden kanssa, ja millaista on elää muistisairaan rinnalla.


HUOLI MUISTISTA OSOITTAUTUI ALZHEIMERIN TAUDIKSI

Anita ja Ilkka ovat olleet naimisissa 35 vuotta ja heillä on kolme aikuista tytärtä. Heidän arkensa on monessa suhteessa tavallista eläkeläispariskunnan elämää. Ehkä tavallista keskeisemmällä paikalla keittiössä on kuitenkin päiväkirja: Siihen on merkitty tärkeät asiat ja aikataulut, joiden muistaminen on käymässä Anitalle vaikeaksi.

Anita alkoi olla huolissaan muististaan jo vuonna 2004. Huolta lisäsi kokemus oman isän sairastumisesta Alzheimerin tautiin, etenkin kun sairautta esiintyi muillakin sukulaisilla. Jollain tasolla Anita oli valmistautunut sairauden löytymiseen, vaikka taipumus Alzheimerin tautiin periytyy varsin harvoin. Periytyvyys on normaalisti alle prosentin luokkaa.

Diagnoosi varmistui Alzheimerin taudiksi vuonna 2008. Anitalle pelätty tieto oli toisaalta helpotus, toisaalta surun ja katkeruudenkin aihe: ”Miksi juuri minä?”

Tiedon saamisen jälkeen Anita ja Ilkka vetäytyivät mökillensä pohtimaan, miten elämää jatketaan siitä eteenpäin.


PALJON TIETOA JA OIKEA LÄÄKITYS

Ensimmäiseksi Anita ja Ilkka etsivät asiasta mahdollisimman paljon tietoa. Heille oli helpotus kuulla, että lääkitys tehoaa sitä paremmin mitä varhaisemmassa vaiheessa se aloitetaan. Lääkitys paransi heti Anitan vointia.

Informaatiota sairaudesta ja sen etenemisestä sekä sopeutumisvalmennuskursseista Ilkka ja Anita saivat Muistiliitto ry:stä.

Anitan ja Ilkan mielestä oli tärkeää löytää sellainen ryhmä, jossa on suunnilleen heidän ikäisiään ja vastaavassa sairauden vaiheessa olevia ihmisiä. Ilkka korostaa vertaistuen merkitystä.


"TOISTAMINEN EI OLE VAARALLISTA!"

Parisuhteessa Ilkka on joutunut opettelemaan, ettei toista ”sä sanoit jo” tai ”sä kysyit jo” -lauseita, sillä Anitaa se vain ärsyttää.

Anitan mielestä muistisairaan kanssa puhuttaessa toistamisesta muistuttavien ikävien huomautusten välttäminen riittääkin yleisohjeeksi - ei asioiden toistaminen ole vaarallista. Ja jos Anita ei jotain asiaa muista, hän kysyy Ilkalta.

Anita ja Ilkka tietävät, että tulevaisuudessa parisuhteeseen tulee yhä enemmän elementtejä hoitajan ja hoidettavan suhteesta. Ytimessä on kuitenkin vahva keskinäinen rakkaus ja kunnioitus. Ilkka toivoo löytävänsä sellaisen tavan elää, että he saavat tarvittaessa apua, ja ettei hän uuvuta itseään tulevaisuudessa liian pian.

Nyt Anitalle on tärkeää Ilkan tarjoama turvallisuus. Ilkka puolestaan iloitsee siitä, että Anita on löytänyt taas naurunsa ja huumorinsa.


Toimittaja Kimmo Saares
Taustatoimittaja Raimo Vakkuri

----------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Muistiliitto ry