Suomessa on tehty vuodesta 1985 lähtien 453 sydämensiirtoa, vuodesta 1990 lähtien keuhkosiirtoja 125.

Tuija Helander sai uudet keuhkot vuonna 2000.

Ilkka Vass oli Suomessa 27. sydänsiirtopotilas. Ilkalle siirretty sydän on sykkinyt hänen rinnassaan jo kohta 21 vuotta. Molemmat olisivat menehtyneet ilman elinsiirtoa.


HYGIENIA ON KEUHKOSIIRROKKAALLE TÄRKEÄÄ

Tuija Helander, 48, on pärjännyt hyvin keuhkosiirron jälkeen. Lääkitystä on pystytty leikkauksen jälkeisestä arsenaalista vähentämään, ja nykyään Tuija ottaa päivittäin enää kahta erilaista hylkimisenestolääkettä sekä verenpainelääkettä.

Hygieniasta hänen on pidettävä erityistä huolta, ja käsiä on pestävä useasti, sillä keuhkosiirrokkaat ovat hiukan alttiimpia infektiotaudeille kuin muut tai esimerkiksi sydänsiirtopotilaat.

Tuija kuntoilee päivittäin, tosin hillitymmin kuin huippu-urheiluaikoinaan, ja nauttii suunnattomasti siitä, että pystyy taas hengästymään.

Ennen keuhkosiirtoa Tuija pystyi happiviiksien avulla nousemaan portaita korkeintaan kaksi rappusta kerrallaan. Nyt hän pystyy lenkkeilemään, pelaamaan sählyä ja montaa muutakin lajia normaalisti. Uimahalleja ja muita paljon pöpöjä levittäviä paikkoja Tuija pyrkii kuitenkin välttämään.


ILKKA HIPOO ENNÄTYKSIÄ

Ilkka Vass, 60, on elänyt jo kohta 21 vuotta uuden sydämensä kanssa. Kunto on ollut varsin hyvä.

Lääkkeitä Ilkka joutuu syömään päivittäin melkoisen annoksen. Hylkimisenestolääkitys hänelleä on, kuten kaikilla siirrokkailla, lopun elämän ajan, ja niillä on omat sivuvaikutuksensa. Lisäksi Ilkka ottaa päivittäin verenpaine-, kolesteroli- ja diabeteslääkkeitä. Infektiot ja haavat Ilkka hoitaa huolella turvautuen herkästi lääkärin apuun.

Sydänsiirrot ovat nykyisin vakiintunut hoitomuoto, ja yli 20 vuotta uuden sydämen kanssa eläneitä on maailmassa jo useita tuhansia - Suomessakin kymmenkunta.

Leikkausteknisesti sydänsiirroissa ei ole tapahtunut kovin mullistavia muutoksia, mutta tietämys ja lääkitys ovat kehittyneet paljon parinkymmenen vuoden aikana.

Suomen sydänsiirrokkaista noin puolet on edelleen elossa, ja se on maailman tilastoissa huippuluokkaa.


HUIPPU-URHEILIJASTA KEUHKOKROONIKOKSI

Vuonna 1987 Tuija Helander saavutti Rooman MM-kilpailuissa 400 metrin aitojen viidennen tilan Suomen ennätys -ajalla, joka on vieläkin voimassa.

Vuotta aiemmin hänelle oli tehty ilmarintaleikkaus, jota lääkärit kutsuivat hoikan tytön harmittomaksi valuviaksi. Soulin 1988 olympialaisiin valmistautuessaan Tuija joutui toistamiseen ilmarintaleikkaukseen, ja sen jälkeen hänen yleiskuntonsa heikkeni nopeasti. Kovasta harjoittelusta huolimatta Tuija ei pysynyt enää edes kävelijöiden tahdissa.

Neljä vuotta myöhemmin Tuijan sai diagnoosin sairaudestaan. Hänellä todettiin harvinainen, hitaasti etenevä keuhkosairaus LAM eli lymfangioleiomyomatoosi.

Sairaus ei alussa näkynyt päälle päin, mutta kun Tuija sai happiviikset 1995, alkoivat ihmiset ympärilläkin huomata, että jotain on vialla. Tuija valitsi heti alusta pitäen linjakseen sen, että hän kertoo avoimesti sairaudestaan.


SIIRTO VIIME HETKELLÄ

Sairaudestaan huolimatta Tuijasta tuli poikalapsen äiti vuonna 1995. Jo lapsensakin tähden Tuija päätti sinnitellä yksinhuoltajana sairautensa kanssa, vaikka arvot lääkärikontrolleissa kauhistuttivat asiantuntijoita.

Tuija olisi päässyt keuhkonsiirtojonoon jo vuonna 1996, mutta hän ei ollut silloin vielä henkisesti valmis leikkaukseen.

Leikkaus ja kuolema pelottivat Tuijaa niin paljon, että hän näki öisin painajaisia itsestään leikkauspöydällä verisenä ja letkujen keskellä. Lopulta pari pahaa keuhkoinfektiota saivat Tuijan tekemään päätöksen leikkausjonoon siirtymisestä. Päätös poisti kuolemanpelon, mutta meni vielä puolitoista vuotta, ennen kuin Tuijalle löytyi sopivat keuhkot.

"Sain uudet keuhkot yhdennellätoista hetkellä", toteaa Tuija tiukalle menneestä tilanteestaan.


TYÖKYVYTTÖMÄKSI 35-VUOTIAANA

Ilkan sydän petti jo 35-vuotiaana perinnöllisen korkean kolesterolin aiheuttaman sepelvaltimotaudin vuoksi.

Ensin lokakuussa 1984 Ilkka sai sydäninfarktin, joka vei sydämen toimintakyvystä liki 80 prosenttia. Vuoden kuluttua hänelle tehtiin usean suonen ohitusleikkaus.

Ilkka luopui päivittäistavarayrityksestään ja eleli nelisen vuotta rauhalliseen tahtiin kesken jääneitä ekonomin opintojaan suorittaen.

Lopulta helmikuussa 1989 pahat rytmihäiriöt veivät Ilkan Meilahteen perusteellisiin tutkimuksiin, joiden seurauksena hänelle tehtiin sydänsiirto toukokuussa 1989.


SYKE TUKEE

Kuolemanpelko oli tullut tutuksi Ilkalle jo aikaisempien sydäntapahtumien yhteydessä. Sydänsiirrolle ei ollut vaihtoehtoa, koska äkkikuoleman riski oli jo hyvin suuri.

Ilkka neuvotteli ennen leikkausta vaimonsa kanssa, ja sai myös häneltä vihreää valoa. Leikkaus oli pakko suorittaa. Ratkaisevaa rohkaisua tuli myös sairaalassa vierailleilta sydänsiirtopotilailta.

Ilkkaan teki vaikutuksen sydämensiirron aikaisemmin kokeneen kannustus, ja hieman myöhemmin oman sydänsiirtonsa jälkeen hän perusti yhdessä 30 muun siirron saaneen kanssa Sydän- ja keuhkosiirrokkaiden yhdistyksen, SYKE ry:n.

Edelleenkin elinsiirtojen yhteydessä pyritään antamaan vertaistukea siirtoon valmistautuvalle siten, että vastaavan toimenpiteen kokenut käy kertomassa toipumisestaan ja elämästään siirrännäisen kanssa.

Tuija sai tukea omaan leikkauspäätökseensä SYKE:n urheilutapahtumasta, josta hän oli kirjoittamassa artikkelia.

"Tapasin siellä ikäiseni naisen, jolle oli tehty keuhkosiirto ja häneltä sain rohkeutta omaan päätökseeni. Olemme edelleen toistemme parhaita kavereita."

Tukea ja rakkautta on Tuijan elämään tuonut myös uusi elämänkumppani, Teijo, ja hänen kaksi lastaan.

Uusperheessä molemmilla vanhemmilla on vaihdetut keuhkot, ja elämäntavat määrittyvät paljolti sen mukaan. Yhdessä he harrastavat urheilua ja pelejä ja tapaavat muita sykeläisiä.


UUSI HENKI JA ELÄMÄ

Ilkka toipui sydänsiirrosta niin nopeasti, että hän polki kuntopyörää kolmen päivän päästä leikkauksesta. Muutaman viikon kuluttua hän ramppasi jo Meilahden sairaalan portaissa yhtä soittoa viisitoista kerrosta.

"Minulta meni puoli vuotta samaan saavutukseen portaissa, mutta viiden päivän päästä poljin kuntopyörää ja nautin, kun hengästyin ja keuhkoni toimivat", hämmästelee Tuija Ilkan toipumisen tahtia.

Kaiken kaikkiaan tulokset elinsiirroista ovat viime aikoina olleet niin rohkaisevia, että Tuija ja Ilkka toivoisivat kaikkien saavan mahdollisuuden elinsiirtoon sitä tarvitessaan.

"Keuhkosiirtoja voitaisiin tehdä kyllä enemmän, jos sairaanhoitopiireissä uskottaisiin leikkauksen tuloksiin ja potilaan uuden elämän tuomiin mahdollisuuksiin enemmän. Siirrot ovat myös taloudellisesti kannattavia."

Elinsiirtojen onnistumiseen tarvitaan myös sopivia elimiä, ja siksi Tuija ja Ilkka kehottavat kaikkia täyttämään elinluovutuskortin, jotta oman kuoleman kohdatessa voisi pelastaa jonkun toisen elämän.

"Omien elintensä ja kudostensa kuntoa ei tarvitse miettiä, sillä asiantuntijat arvioivat elinten soveltuvuuden. Tärkeämpää on kertoa elinluovutuspäätöksestään läheisilleen, jotta nämä eivät kumoaisi tilanteen tullen vainajan tahtoa", toteaa Ilkka.

Lahja elämälle –elinluovutuskortteja saa useista eri pisteistä.


Toimittaja Hilla Blomberg
Taustatoimittaja Raimo Vakkuri
----------------------------------------------------------------------------------------------------------------

SYKE ry