Saattohoidolla tarkoitetaan vaikeasti sairaan ihmisen hoitoa silloin, kun parantavaa hoitoa ei ole enää tarjolla ja taudin etenemiseen ei enää pystytä vaikuttamaan.

Saattohoidon tavoitteena on, että ihminen voisi kohdata kuoleman mahdollisimman inhimillisesti, arvokkaasti ja oireettomasti, ja että myös omaiset selviäisivät rakkaansa kuolemasta. Tässä työssä saattohoitokotien hoitohenkilökuntaa auttavat vapaaehtoiset.

Marketta Vianto on ajanut autoa 25 vuoden ajan, mutta viimeisen neljän vuoden aikana hän on löytänyt hektiselle maailmalleen vastakohdan – todellisen rauhan sataman. Joka toinen viikko Marketta omistaa keskiviikkoiltansa Karinakodin saattohoitoasukkaille.

Matti Karjalainen on ammatiltaan helikopterilentäjä. Hän tekee työkseen pääasiassa lääkärilentoja ja sairaankuljetuksia. Ympärivuorokautisen päivystysvuoron vastapainoksi kertyy runsaasti vapaita, ja viimeiset kuusi vuotta Matti on jakanut vapaa-aikansa Terhokodin saattohoitopotilaiden tukena.


ÄIDIN KOHTALO JÄRKYTTI

Idean saattohoitokotiin vapaaehtoiseksi lähtemisestä Marketta sai yhdeksän vuotta sitten, kun hänen äitinsä kuoli syöpään. Kaupunginsairaala kohteli potilaita Marketan mielestä täysin epäinhimillisesti. Kun Marketta siskoineen jakoi vuorot äidin sairasvuoteen vierellä, viereisessä sängyssä maannut rouva kysyi epätoivoisena: "Eikö kukaan voisi käydä katsomassa minua ja puhua minulle?". Hoitajilla ei moiseen ollut aikaa.

Marketalle yksi tärkeä motiivi vapaaehtoistyön tekemiseen on jäähyväisten arvokkuus. Hän näki oman äitinsä ja toisen rouvan kohdalla tilanteen, jota hän ei toivo muille.

Äidin kuoleman jälkeen Marketta mietti asiaa nelisen vuotta, kunnes otti yhteyttä paikallisen syöpäyhdistykseen ja kysyi voisiko hän auttaa jollakin tavalla. Asiat etenivät, ja Marketasta tuli Turussa sijaitsevan Karinakodin vakituinen vierailija.

Nykyään Marketta vetää Karinakodissa nk. makkarailtoja. Illan aikana jutellaan, nauretaan paljon, grillataan makkaraa ja ehkä juodaan pieni snapsikin. Joskus laitetaan hiuksia, toisinaan hoidetaan käsiä ja jalkoja. Kaikki saavat osallistua Marketan iltoihin, myös vierailevat omaiset ja sänkyihin sidotut potilaat – heidät vedetään sänkyineen kaikkineen mukaan ilonpitoon.


TV-DOKUMENTTI HERÄTTI

Matti lähti vapaaehtoisen saattohoitotukijan tehtäviin nähtyään televisiossa dokumentin saattokodeista.

Matti tiesi työnsä kautta, kuinka rajalliset ovat terveydenhuollon resurssit, joten hän päätti alkaa omalla avullaan ja ajallaan auttamaan ylityöllistettyjä hoitajia, jotta heille jäisi enemmän aikaa potilaiden todelliseen hoitotyöhön.

Helsingin Terhokodissa hän on saanut tehdä tukitöitä laidasta laitaan: Välillä Matti on hoitanut potilaita ja pitänyt heille seuraa heidän omassa kodissaan, välillä osastolla tai päiväkerhoissa – sekä ensimmäisessä ja viimeisessä vaiheessa.

Matilla ei ole säännöllisiä vierailupäiviä, vaan nykyään hän tekee kutsusta yökeikkaa. Esimerkiksi jos Terhokodin osastolla on levoton asukas, Matti pyrähtää paikalle pitämään hänelle yöksi seuraa.


TUKIHENKILÖNÄ IHMINEN

Vapaaehtoisen saattohoitotukijan pitää Matin mielestä olla ihminen, joka on itse sinut oman elämänsä kanssa. Omia ongelmia ei voi kantaa saattohoitokodin asukkaiden niskaan.

Lisäksi tukihenkilön on oltava nk. kuuntelija-luonne, joka jaksaa kuunnella ja kiinnostua asukkaiden pohdinnoista.

Marketan mielestä tukihenkilön pitää pystyä puhumaan asioista vakavasti, mutta tarvittaessa myös vaihtamaan aihetta ja pukkaamaan asiaa vaikka säästä tai ikkunalaudalla kasvavasta kukasta. Asukkaat tarvitsevat iloa ja naurua elämäänsä.

Vaikka nuorilla asukkailla on usein omat tiiviit verkostonsa, ja he eivät vapaaehtoisten seuraa juurikaan kaipaa, Marketan mielestä vapaaehtoisten joukossa voisi silti olla enemmän nuoria tukihenkilöitä. Matti puolestaan on sitä mieltä, että nuorten ei pitäisi joutua kohtaamaan kuolemaa niin usein.


RASKASTA JA PALKITSEVAA

Saattohoitokodin vapaaehtoisen tehtäviin kuuluu pääasiassa seuran pitäminen ja ehkä pienien toiveidenkin täyttäminen. Kaikki tietävät, miksi asukkaat ovat hoitokodissa, mutta vapaaehtoisen tehtävä on saada heidät hetkeksi unohtamaan se.

Sekä Marketalle ja Matille on kaikkein raskainta seurata sitä, kuinka joku nuori, vasta elämänsä alussa oleva ihminen kuihtuu pois. Sellaiset tapaukset saattavat mietityttää heitä pitkäänkin.

Joskus saattohoitokotiin saattaa tulla myös asukas, jolla on hyvin vähän aikaa jäljellä eikä hän ole itse ehtinyt sisäistää omaa tilannettaan. Sellaisten asukkaiden kanssa Marketta ja Matti yrittävät vain jutella ja auttaa parhaansa mukaan häntä selvittämään keskenjääneitä asioita mielessään. Molemmat kuitenkin tietävät, että harva asukas on lähtiessään tässä tehtävässä valmis.

Matille kuolema on jokapäiväisessä elämässä läsnä sekä työn että vapaaehtoistoiminnan kautta. Näkökulma siihen kuitenkin vaihtelee – lääkärilennolla kuolema on tappio, saattohoitokodissa se saattaa olla jopa voitto ja kärsimyksen loppu.

Vuosien aikana Marketta on heittänyt monet hyvästit ja käynyt yksissä hautajaisissakin omaisten toivomuksesta. Näistä jäähyväisistä huolimatta Marketta pitää saattohoitokodissa tehtävää vapaaehtoistyötä erittäin palkitsevana. Saattohoitokodin maailma on kiireetön ja harmoninen, ja se antaa Marketalle voimaa kestää oma maailmansa yöllisessä Turussa, jossa ihmiset kiihkoilevat pikkuasioista, riitelevät ja vetävät kännit.

Asukkaat odottavat Markettaa keskiviikkoisin ja ilahtuvat aina hänet nähdessään. Markettaa työ piristää, vaikka takana olisi kuinka raskas työvuoro: "Minusta voi olla jollekulle iloa!"


Toimittaja Hilla Blomberg
Taustatoimittaja Linda Lappalainen