Hae yle.fi:stä:

 
Tekstiversio | Tekstikoko: + / -
 
 
 

YLE-kirjautuminen

 
 
 
 
14.3.2010 Konkurssin jälkeen
 

Lama 1990-luvun alussa vei monen yrittäjän elämältä pohjan ja ajoi pitkään velkavankeuteen. Laman jäljiltä Suomessa on edelleen noin puoli miljoonaa ulosottovelallista.

Matti Härkönen ja Ismo Valkoniemi velkaantuivat laman aikana raskaasti, mutta ovat nyt saaneet velkajärjestelyillä asiansa kuntoon.


LASKUJA EI MAKSETTU MATILLE

Matti Härkönen, 55, aloitti yrittäjänä vuonna 1985, ja pian hänellä oli kolme yritystä. Parhaimmillaan yritysten vuosittainen liikevaihto pyöri 7,5 miljoonassa markassa, ja työntekijöitä oli kuusitoista.

Kirjekuoren pakkauslinja oli Matin oma patentti, ja laman vasta kuikuillessa nurkan takana Matti päätti keskittyä tähän liiketoimintaan.

Vielä vuonna 1990 laskut maksettiin Matin firmoille eräpäivään mennessä, mutta seuraavana vuonna isotkin firmat niin kotimaassa kuin ulkomailla jättivät laskujaan maksamatta. Kun sekä suomalainen että englantilainen asiakasyritys ajautui samaan aikaan konkurssiin, jäi molemmilta saamatta 450 000 markkaa.

Vuoden 1991 lopussa Matin yritys meni nurin. Yhtiön toimitusjohtajana Matti oli päävelallinen, ja hänelle jäivät konkurssissa suurimmat 1 200 000 markan velat. Osakkaita firmassa oli yhteensä kuusi, osa heistä läheistä sukua Matille.

Syyllistäminen alkoi heti - ikäviä kommentteja ja syytöksiä Matti sai osakseen sekä lähiiiristä että pienen paikkakunnan muilta asukkailta. Osa takaajista ja osakkaista jopa uhkaili Mattia tapahtuneen johdosta. Tilanne tuntui toivottomalta.


KOKO PERHEEN PAHA OLO

Matin 6- ja 7-vuotiaat pojat alkoivat oirehtia konkurssin aikoihin - heitä kiusattiin päiväkodissa ja koulussa, ja isän paha olo tarttui heihinkin. Kun Matti oli heikoimmillaan, hän hautoi synkissä mietteissä itsemurhaa ja ajatteli, että perheelle jäisi edes rahat hyvästä henkivakuutuksesta.

Vaimon vakuutus siitä, että "onhan meillä toisemme" ja ystävien tuki loivat Mattiin kuitenkin uskoa, ja lopulta hän päätti hoitaa velkaneuvottelut kaikkien osakkaiden puolesta.

Velkaneuvottelut kannattivat. Kukaan osakkaista ei menettänyt kotiaan, vaan kaikkien velat saatiin järjestettyä ja vielä suhteellisen pienellä korolla.


EI NIIN PAHAA ETTEI JOTAIN HYVÄÄKIN

Omien velkajärjestelyjensä jälkeen Matti aloitti työt yrittäjänä kotipaikkakuntansa velkaneuvojana, ja sillä tiellä hän on edelleen. Työssä Matilla on kokemuksistaan hyötyä, sillä hän tietää, minkälaista helvettiä ylivelkaantuneet käyvät elämässään läpi ja osaa auttaa kokonaisvaltaisesti.

Matin avioliitto päättyi eroon, kun pojat olivat 11- ja 12-vuotiaita ja Matin neljään kertaan maksama talo jäi lopulta ex-vaimolle.

Poikiinsa Matilla on hyvät välit, ja se on asia, jonka hän olisi kenties menettänyt, jos bisnekset olisivat luistaneet entiseen malliin lamankin aikana.

Matin elämä yrittäjänä oli jatkuvaa matkustamista, ja lasten mieleen siitä ajasta on jäänyt vain se, että isä oli paljon pois kotoa. Konkurssista ja sen jälkeisestä elämästä pojat muistavat sen, että yhtäkkiä isä olikin läsnä ja heillä oli aikaa olla yhdessä, vaikka rahaa ei ollutkaan.

Vuosien varrella Matin arvot ovat menneet uusiksi: Matti tietää, että diplomi-insinöörin koulutuksella voisi nykypäivänä mennä paremminkin, mutta elämän onnellisuus on hänen mukaansa paljon pienemmistä asioista kiinni. Ja on tärkeää pystyä antamaan anteeksi myös itselleen.


ISMON KIITO JA KONKURSSI

Ismo Valkoniemi, 47, aloitti myös yrittäjänä vuonna 1985 ja loi viidessä vuodessa vaikuttavan uran talotuotannossa.

Nuorella 27-vuotiaalla miehellä oli parhaimmillaan samaan aikaan tuotannossa pienkerrostalo, seitsemän perheen rivitalo ja muutamia pientaloja. Siinä ohessa hän lisäksi pyöritti teollisuussiivouksiin erikoistunutta urakointiyritystä ja tili- ja kirjanpitotoimistoa.

Pankit työnsivät Ismon käyttöön rahaa niin paljon kuin hän vain ikinä keksi pyytää. Raha sokaisi Ismon: vauhti oli niin kova, että perheen kolme pientä lasta eivät juuri isäänsä nähneet, avioliitto rakoili, ja Ismo asui parhaimmillaan itsekseen toimistolla useitakin kuukausia.

Ismo aavisti ilmassa laman merkkejä, kun korot alkoivat poukkoilla oudosti ja osakemarkkinoilla oli levotonta. Hän tiesi, ettei pärjäisi puolentoista miljoonan markan velkansa kanssa, ja ennen pitkää Ismo sai itsensä kiinni synkeistä ajatuksista. Hän suunnitteli ajavansa päin pylvästä moottoritiellä.

Yrittäjäystävän itsemurha havahdutti kuitenkin Ismon, ja hän tajusi, että se ei olisi omalla kohdalla mikään ratkaisu. Ismo ryhtyi myymään omaisuuttaan viime hetkellä ja onnistui järjestämään itsensä hieman kohtuullisempaan tilanteeseen velkojen järjestelyn kautta.


ARVOREMONTTI

Tärkeimpänä konkurssin tuomana muutoksena Ismo pitää elämässään tapahtunutta arvojärjestyksen remonttia.

Ismo löysi uskosta vahvistusta ja voimaa uuteen elämään. Hänen avioliittonsa löysi uuden kipinän, perhe-elämän merkitys sai aikaista syvemmän ulottuvuuden ja vähitellen itseään entiseksi tuhlaajapojaksi kutsuva Ismo alkoi tehdä mm. talouspäällikön töitä hengellisissä järjestöissä.

Nykyään Ismo ja hänen vaimonsa tekevät yhdessä töitä Samaria ry:ssä, jonka toiminnanjohtaja Ismo on. Päihdetyön asiakkaina he ovat tavanneet myös Ismon entisiä yrittäjätuttuja.

Ismo on nähnyt monia ihmisiä, joilla ei ole voimaa laittaa velka-asioitaan kuntoon: "Jotkut työntävät laskut avaamatta uunin pesään ja jotkut ovat murtuneet velkavankeudessaan siltojen alle."


KONKURSSIN KOKENUT AAVISTAA VAARAT

Ismon mielestä Suomessa annetaan liikaa sananvaltaa finanssipiireille sen sijaan, että autettaisiin lainsäädännön avulla ylivelkaantuneita takaisin jaloilleen ja veronmaksajiksi.

"Suomessa voimakas häpeän kulttuuri leimaa ihmiset epäonnistujiksi loppuelämäkseen, kun taas esimerkiksi USA:ssa konkurssin kokeneita pidetään tärkeinä työntekijöinä, joilla on nenää haistaa yritysmaailman uhkia."

Matti on velkaneuvojan työssään kohdannut paljon murheellisia tarinoita, joille pitäisi hänen mielestään tulla jo loppu.

"Murhamiehet pääsevät kahdeksan vuoden jälkeen vapauteen, mutta ulosottovelat pitävät ihmisen pannassa pahimmillaan parikymmentä vuotta", toteaa Matti.

Hän on laskeskellut, että yhteiskunta siirtää asunto- ja toimeentulotukina sosiaaliturvan rahaa ylikansallisille rahoitus- ja perintäyhtiöille vuosittain noin 800 miljoonaa euroa. Lisäksi veronmaksajien rahoja kuluu velkaantuneiden lääkäri- ja lääkekuluihin, päihde- ja mielenterveystyöhön, lasten huostaanottoihin ja vielä laman lasten oireiluihin.

Matin mielestä edellisen laman jättämien oireiden hoitamisesta pitäisi siirtyä ongelman ytimen hoitoon ja laittaa lopultakin ulosottovelallisten asiat kuntoon - ikään, kuntoon tai esteellisyyteen katsomatta.


TULEVAT UHAT

Matti ja Ismo näkevät nykyisessä elämänmenossa jälleen vauhtisokeutta, joka voi johtaa uusiin romahduksiin.

Pikavippien käsittämättömän korkeat korot ovat esimerkki sellaisista laittomuuksista, joihin pitäisi heidän mielestään puuttua poliitikkojen toimesta välittömästi.

Lainanottoa Ismo ja Matti kehottavat harkitsemaan sillä mielellä, että mukaan lasketaan varaa työttömyydelle, sairastumiselle tai muille yllättäville käänteille.

Yrittämistä he kannattavat, sillä Suomi ei heidän mielestään pyörisi lainkaan ilman pk-yrityksiä. Molemmat suosittelevat kuitenkin kysymään neuvoja kokeneemmilta yrittäjiltä ja myös sellaisilta, jotka ovat joskus epäonnistuneet.


toimittaja Hilla Blomberg
taustatoimittajat Linda Lappalainen ja Raimo Vakkuri

----------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Kirjallisuutta:
Ismo Valkoniemi: Seinätön vankila, Sininauhaliitto 2004.