Hae yle.fi:stä:

 
Tekstiversio | Tekstikoko: + / -
 
 
 

YLE-kirjautuminen

 
 
 
 
Syövästä selviytyminen
 

Rintasyöpä on naisten yleisin syöpä Suomessa. Siihen sairastuu vuosittain lähes 4200 naista. Aamusydämellä-ohjelma uusitaan katsojien toiveesta syyskuulta 2009.

---------------------------------------------

Tutkimusten ja hoitomenetelmien kehittymisen myötä liki 90 prosenttia rintasyöpään sairastuneista selviää viiden vuoden tarkastelujaksolla. Syöpäsäätiön Roosa nauha -kampanja kerää varoja kotimaiseen rintasyöpätutkimukseen ja neuvontaan. Mukana kampanjassa ovat myös rintasyövän sairastaneet Katariina Rautalahti ja Sirpa Kallela.

Syöpä muuttaa elämän erilaiseksi. Arkeen kotiutuu tuplamäärä huolia, surua ja pelkoa, mutta toipumiseen tarvitaan toivoa. Hoitohenkilökunnan ammattitaitoiseen kohteluun kuuluu Katariinan ja Sirpan mielestä myös toivon ylläpitäminen. Paluu arjen haasteisiin, suunnitelmiin ja unelmiin toteutuu myös läheisten, ystävien, kohtalotovereiden ja työyhteisön tuella.


KATARIINAN ELÄMÄÄN TULI TURVATTOMUUS

Katariina vietti 40-vuotispäiviään ajatellen, että elämä on kohdellut häntä lempeästi. Kaikki muuttui vuoden kuluttua, kun Katariinan aviomies huomasi saunassa vaimonsa toisen rinnan olevan oudon näköinen. Katariinan oli vaikea uskoa, että hänellä olisi mikään hätänä, koska hän oli hyvässä kunnossa. Pitkin hampain Katariina kuitenkin lähti tutkimuksiin, ja saman tien lääkäri ilmoitti, että on kyseessä selvä rintasyöpätapaus.

"Elämäni pumpulissa muuttui täysin. Piti tottua turvattomuuden ja epävarmuuden tunteisiin, ja siitä huolimatta piti opetella vielä elämään onnellista elämää. "

Katariina suri ensimmäiset viikot sitä, miten perhe-elämän käy ja miten 9- ja 12-vuotiaat pojat selviävät. Pojat olivat juuri riittävän vanhoja ymmärtääkseen tilanteen vakavuuden ja toisaalta tarpeeksi nuoria pelätäkseen äidin puolesta. Katariinan aviomies Matti Rautalahti, joka työskentelee Syöpäjärjestöjen ylilääkärinä, pystyi faktojen ja myönteisen elämänasenteensa avulla pitämään yllä toiveikasta ilmapiiriä kotona.

Toivoa Katariinan, 51, elämässä on pidetty yllä jo pitkään, sillä hänellä on todettu 10 vuoden aikana kolme kertaa syöpä – vuosina 1999, 2003 ja 2005. Kahden ensimmäisen syövän jälkeen Katariina oli kuukausia sairaslomalla töistä rankkojen hoitojen vuoksi. Kolmannen diagnoosi n jälkeen Katariinalle tuli tarve palata mahdollisimman pian takaisin töihin, jotta hänellä olisi hyvä syy nousta vuoteesta joka aamu. Sairaslomia lukuun ottamatta Katariina on pyrkinyt elämään mahdollisimman normaalia elämää ja osallistunut työelämään täysipainoisesti.


HAASTEITA JA UNELMIA

Keväällä 2002 Katariina innostui belgialaisen radiotoimittajan ideoimasta projektista, jossa rintasyövän kokeneet eurooppalaiset naiset lähtisivät kiipeämään Chilen ja Argentiinan rajalla sijaitsevalle Aconcaguan vuorelle. Tempauksella haluttiin osoittaa maailmalle, että syövän kokenut nainen voi elää haasteellista elämää. Katariinalle kokemuksesta tuli erityisen haastava, koska hän nousi 5 ja puoleen kilometriin uudelleen syöpään sairastuneena kesken syöpähoitojen.

Kovimman paikan eteen Katariina joutui vuoden 2006 alussa, kun hänellä todettiin keuhkokuvissa jotakin ylimääräistä. Uutta tutkimusta odotellessa Katariina toivoi mielessään ihmettä, joka pelastaisi hänen henkensä, ja toteutti perheensä kanssa yhteisen unelman – matkan Kuubaan. Kaksi kuukautta myöhemmin vahva epäily etäispesäkkeistä osoittautui vääräksi, kun keuhkot olivat kuvauksissa puhtaat.

Nykyään Katariina käy noin kolmen kuukauden välein verikokeissa ja kontrolleissa.

"Olen koko ajan kuin sudenkorento hämähäkin verkossa, mutta olen päättänyt elää päivän kerrallaan. Nautin nykyään myös pienistä ja arkisista asioista, kuten saunan lämmittämisestä ja aamukahvista perheen kanssa", totesi suuriakin unelmiaan toteuttanut Katariina.


SIRPA OTTI NISKALENKIN SYÖVÄSTÄ

Sirpalla todettiin rintasyöpä 29-vuotiaana. Hän oli eronnut pari vuotta aikaisemmin, ja elämä oli kiireistä pienten lasten kanssa. Kaksi viikkoa ennen syöpädiagnoosia Sirpa oli tavannut nykyisen aviomiehensä. Syöpä iski Sirpaan mahdollisimman hankalassa tilanteessa.

Pari vuotta aikaisemmin Sirpa oli kertonut lääkärissä rintansa yläpuolella olevista kovista pateista, mutta hänelle kerrottiin – patteja tutkimatta – että ne ovat vain tukkeutuneita maitorauhasia. Rauhaset kuitenkin kasvoivat ja olivat kipeitä. Sirpa laihtui ja väsyi. Muissa asioissa lääkärin vastaanotolla käydessään hän näytti lääkärille uudestaan myös pattinsa, ja sitten olikin jo kiire hoitoon. Sirpa on ollut jälkeenpäin erittäin vihainen siitä, ettei häntä tutkittu pyynnöstä huolimatta jo aikaisemmin.

Vielä Kirurgisessa sairaalassakin Sirpalla epäiltiin olevan vain kysta, ja hänelle ehdotettiin kasvaimen höyläämistä. Sirpa kuitenkin vaati, että kasvain poistetaan kokonaan. Jälkeenpäin todettuna se olikin hyvä vaatimus, sillä löydös oli syöpäkasvain. Lisäksi Sirpa joutui käymään läpi raskaat sytostaatti- ja sädehoidot.

Surun ja katkeruuden tunteiden jälkeen Sirpa kohdensi kaiken vihansa elämäänsä hallitsevaan syöpään ja päätti ottaa siitä niskalenkin.

Uusi miesystävä pysyi Sirpan rinnalla koko ajan, ja parisuhde vain lujittui vaikeuksien myötä, vaikka pohjalla pariskunta kävi monta kertaa. Pojilleen Sirpa korosti, että vaikka äiti itkeekin paljon ja äidin mielialat vaihtelevat laidasta laitaan, mikään ei ole heidän syytään.

Pojista vanhin, 9-vuotias, pelkäsi äitinsä kuolevan. Keskimmäinen, 5-vuotias, pohti hiljaisena asioita. Nuorin, 3-vuotias, tiedotti avoimesti kaupan kassalla, milloin äidillä oli tissi poistettu ja milloin tilalle oli laitettu uusi tissi. Tämä lähinnä huvitti Sirpaa, sillä pienellä paikkakunnalla hän halusi olla avoin ja kertoa ihmisille, mitä hänelle oli tapahtunut.

Sirpa kävi edellisen kerran kontrollissa vuonna 2004 ja sai silloin terveen paperit. Oman sairautensa kanssa hän on jo sinut ja nykyään hän auttaa vertaistukihenkilönä muita, juuri sairastuneita nuorehkoja naisia ja äitejä. Sirpa kokee tärkeänä sen, että kaikille sairastuneille olisi tarjolla samassa elämäntilanteessa olevien tukea.

Myös tietoa syövästä selviytymisestä pitäisi jakaa aktiivisemmin. "Kun on sairas ja väsynyt, on äärimmäisen työlästä etsiä ilman apua lohtua tilanteeseensa."


Toimittaja Hilla Blomberg

----------------------------------------------------------------------------------------------------------------

www.roosanauha.fi