Aiheesta keskustelemassa lapsensa ja sisarensa menettäneet äiti Arja Myöhänen ja veli Henri Myöhänen.

Heini Myöhänen kuoli äkillisesti 17-vuotiaana neljä vuotta sitten. Heini sai aivokalvontulehduksen ja menehtyi päivässä. Äiti Arja ehti vielä jutella Heinin kanssa ennen kuin Heini nukutettiin ja laitettiin hengityskoneeseen. Heini itse ei ymmärtänyt siinä vaiheessa kuolevansa.

Arja muistaa yksityiskohtaisesti, kuin filmiltä, kaiken kuolemasta hautajaisiin. Sen jälkeen hänellä menikin lähes vuosi pimennossa. Vasta vuoden jälkeen hän alkoi oikeasti ymmärtää asian lopullisuuden. Alkuun Arja ajatteli, ettei koskaan enää löydä normaalia viikkorytmiä, 1 minuuttikin tuntui tunnilta. Ettei hän koskaan enää odota mitään, maailma oli pysähtynyt.

Heinin ystävät olivat suurena apuna. Nämä nuoret majoittuivat Myöhästen kotiin, olivat koko ajan läsnä. Myös Henri sai apua ja tukea ystäviltään. Hän joutui selittämään asian ystävilleen useita kertoja. Tämä jatkuva puhuminen oli se, mikä Henriä auttoi.

Apua ei tarjottu eikä saatu miltään viranomaistaholta. Vasta vajaan vuoden kuluttua Heinin kuolemasta Arja sai mielenterveystoimiston kriisiryhmän tiedot. Siellä Arjaa osattiin auttaa, he etsivät Arjalle ”Lapsensa menettäneiden äitien ryhmän”. Sinnekin täytyi jonottaa kaksi kuukautta. Tämä ryhmä olikin Arjalle tärkeä. Ensimmäisen kerran oli ympärillä ihmisiä, joille pystyi sanomaan ihan mitä vain. Siellä pystyi havainnoimaan myös sitä, kuinka eri vaiheissa olivat äidit, jotka olivat menettäneet lapsensa vuosi sitten, kaksi vuotta sitten, kolme vuotta sitten. Oli helpotus nähdä, että ihmiset selviävät. Ja aika, joka selviämiseen menee, näyttää olevan aika vakio. Että muutkin käyvät läpi aika lailla samanlaiset vaiheet kuin itse.

Henri ei ole koskaan tuntenut haluavansa/tarvitsevansa mitään ammattiapua. Hän on selviytynyt ystäviensä tuella. Noin kuukauden jälkeen hän oli jo urheiluharrastuksissaan ja elämässä kiinni. Henrillä päinvastoin kuin äidillänsä aika Heinin kuolemasta hautajaisiin oli se aika, joka meni sumussa. Sen jälkeen kaikki normalisoitui hyvinkin pian. Alkuun Henri huolehti äidistä, äiti-lapsi suhde kääntyi vähäksi aikaa toiste päin. Nyt suhde on taas normalisoitunut äiti-poika suhteeksi.

Neljässä vuodessa Arja on rakentanut uuden elämän. Kuoleman yli ei pääse, eikä sitä hyväksy, mutta oppii elämään sen kanssa. Nyt elämään on tullut jo iloja, tulevaisuuttakin jo osaa ajatella. Henri taas miettii nykyisyyttä enemmän, elää tätä päivää. Nyt pitää elää enemmän, koskaan ei tiedä, mitä voi sattua.

Juontaja Arto Tiihonen
Taustatoimittaja Saija Sievistö

Suomen mielenterveysseura

Kriisikeskus netissä - www.tukinet.net