Keskustelua vanhempainvapaan jakamisesta äitien ja isien kesken ja isien mahdollisuuksista jäädä kotiin hoitamaan taaperoikäisiä lapsiaan. Vieraina seitsemän kuukautta koti-isänä ollut Ville Mäkelä ja Tuomas af Heurlin, joka parhaillaan hoitaa kahta lastaan kotona.

Stakesin erikoistutkija Johanna Lammi-Taskulan tuoreen väitöskirjan mukaan vuonna 2005 isät käyttivät kaikista vanhempainvapaapäivistä vain noin 5 prosenttia ja oikeuttaan vanhempainvapaaseen käytti 10 prosenttia isistä. Isät kokevat tutkijan mukaan edelleen, että heillä on perheensä elätysvastuu ja äidit puolestaan kokevat voimakkaana kasvatusvastuun. Monissa perheissä ei edes keskustella vanhempainvapaan jakamisen mahdollisuuksista ja siksi perhepolitiikassa ajetaan isien kiintiötä vanhempainvapaaseen. Isien kasvatusvastuu tarvitsee Lammi-Taskulan mukaan myös työnantajien ja työtovereiden tukea.

Ville Mäkelä jäi hoitovapaalle vientipäällikön työstään tammikuussa 2007, kun tytär Nelli oli vielä alle vuoden ikäinen. Villen työnantaja tarjosi hänelle ensin osa-aikaisuutta, mutta Ville halusi olla täysipainoisesti kotitöissä, koska katsoi tilanteen sen vaativan ja piti sitä myös oikeutenaan. Villen työpaikalla ei ollut paljon kokemusta isyysvapaista ja työkaveritkin hieman naljailivat päätökselle. Tuomas kannusti kaveriaan Villeä koti-isyyteen.

Vaimo Mia palasi töihin, koska Ville halusi vuorostaan jäädä kotiin ja pitää taukoa työputkesta. Päätöstä auttoi myös vaimon isommat tulot, sillä Ville sai hoitovapaan ajalta korvausta vain 294 euroa kuukaudessa. Sipoossa ei makseta kotihoidon tukeen kuntalisää. Seitsemän kotona vietetyn kuukauden jälkeen Villen piti kuitenkin palata töihin, koska perheen talous ei olisi kestänyt pidempää koti-isyyttä. Nelli pääsi siinä vaiheessa perhepäivähoitoon.

Tuomas af Heurlin oli aina haaveillut koti-isyydestä, mikäli hän saisi lapsia. Vaimo Anu palasi töihin, kun esikoinen Aino oli puolivuotias. Tuomas oli välillä hetken IT-alan töissään, mutta jäi jälleen koti-isäksi, kun kuopus Kaarlo oli viiden kuukauden ikäinen. Ansiosidonnainen korvaus on pudonnut nyt hieman alle 600 euroon kuukaudessa, kun Aino täytti 3 vuotta ja hänen kotihoidontukensa päättyi. Espoo maksaa kotihoidon tuen verran kuntalisää. Perheen talous kestää päätöksen, koska Anulla on hyvä palkka.

Tuomas koki ensimmäisen kerran isäksi tullessaan, ettei hän tiennyt tarpeeksi isyydestä ja siksi hän nykyään vetää Espoossa isien keskusteluryhmiä, joissa hän kertoo kokemuksistaan. Hän kannustaa koti-isyyteen, mutta pitää myös tärkeänä, että valinta tehdään, mikäli se tuntuu luonnolliselta ja itselleen sopivalta. Vanhempainvapaan jakaminen ei ole Tuomaksen mielestä sukupuolikysymys ja siksi hän vastustaa isäkiintiöitä. Lisää keskustelua vaihtoehdoista ja tukea koti-isyyteen hän toki
kaipaisi.

Tuomas pitää kotitöistä ja ”imuri laulaa kotona duurissa”. Ville ei erityisemmin kotitöistä pitänyt, mutta osaa koti-isänä oltuaan arvostaa palkattomien kotitöiden tekijöitä paremmin. Kotityöt jakautuvat nykyään tasaisemmin myös Villen ja Mian taloudessa.

Ville puuhasi päivittäin arkisia askareita Nellin kanssa, kävi puistoissa ja joskus oli ohjelmassa vähän erikoisempiakin retkiä. Päivisin Ville tapasi enimmäkseen äitejä lastensa kanssa, Tuomaksen kanssa he tapasivat viikoittain. Kotona vietetty aika lähensi Villeä ja Nelliä toisiinsa.

Tuomas on nauttinut lastensa kanssa puuhailusta ja on mielestään löytänyt koti-isänä ollessaan myös uusia puolia itsestään. Hänestä on tullut tiiminvetäjä ja joukkuepelaaja.

Toimittaja Hilla Blomberg
Taustatoimittaja Saija Sievistö

Johanna Lammi-Taskulan väitöskirja “Parental leave for fathers? Gendered conceptions and practices in families with young children in Finland”