Uskonto voi antaa ihmiselle tukea ja turvaa vastoinkäymisissä. Mutta uskontoja käytetään usein myös väärin, ihmisille vahingollisella tavalla.

Sari Myllymäen ollessa kuusivuotias hänen äitinsä liittyi moonilaiseen liikkeeseen. Yhdeksänvuotiaana hän muutti Italiaan, sillä lahkon perustaja, korealainen Sun Myung Moon, oli valinnut äidille uuden puolison Italiasta. Sari erotettiin myös omasta perheestään.

Moonilaisessa yhteisössä oli tiukka kuri, jossa kaikesta piti raportoida ja jopa unista rangaistiin. Samaan aikaan ulkopuolinen maailma määriteltiin pahaksi, uskoville vihamieliseksi paikaksi. Sari koki, että hänen oma minuutensa ei voinut muodostua, koska omille mielipiteille ei ollut tilaa.

Risto Kajo etsi oikeaa uskonnollista yhteisöä monesta suunnasta, kunne päätyi Livets Ord – Elämän Sana – liikkeen raamattukouluun Uppsalaan. Hän haaveili tulevansa hengelliseksi johtajaksi Suomeen, mutta näin ei tapahtunut.

Hurmoksellisessa, karismaattisessa liikkeessä esiintyi myös ns. menestysteologiaa: uskoville luvattiin menestystä myös maallisessa elämässä. Yksinäisyys ei kuitenkaan kadonnut eikä yhteisössä jatkuvasti korostettu rakkaus tuntunut todelliselta. Profetioissa luvatut herätykset jäivät myös saapumatta.

Ristoa alkoi lisäksi kiusata liikkeessä korostunut rahan kerääminen – jos ei ole antanut kymmenyksiään, niin varastaa Jumalalta. Kymmenysten yli menevän summan lahjoittamisesta luvattiin tulevan moninkertaisen palkkion. Äärikarismaattisten liikkeiden johtajien arvostelu on usein kiellettyä: Herran voideltuun koskeminen voi johtaa ennenaikaiseen kuolemaan.

Moonilaisuus on myös kietoutunut laajalti yrityselämään, erityisesti tiedotusvälineisiin. Esimerkiksi Washington Times sekä uutistoimisto UPI ovat liikkeen omistuksessa. Jäseniltä edellytetään kuitenkin rahankeruuta ja talkootyötä liikkeen hyväksi.

Risto toteaa etsineensä omasta jumalasuhteestaan sellaisia asioita, joita olisi tullut etsiä ihmisistä, kuten läheisyyttä ja rakkautta. Uskonnollinen kiihkoilu teki aidot ihmissuhteet vaikeiksi ja johti yhä suurempaan jumalankaipuuseen.

Ristolle tärkeä yhteisö on Huitsinnevada nettifoorumi, jossa monet äärikarismaattisista liikkeistä irrottautuneet vaihtavat ajatuksia. Foorumissa ihmiset puhuvat ”samaa kieltä” asioista, joita ulkopuolisille ei ole helppo selittää.

Sarille toipuminen liikkeestä oli pitkä ja vaikea prosessi. Monet arkisetkin asiat joutui opettelemaan alusta, sillä yhteisössä kaikki oli ollut määrättyä. Vasta kymmenen vuoden kuluttua hän pystyi ymmärtämään olleensa uhri. Hänen toipumisensa kannalta keskeistä oli vertaistuki, jota hän sai Uskontojen Uhrien Tuki UUT ry:stä.

Sarin ja Riston mukaan mitä tahansa uskontoa voidaan käyttää väärin ja ihmisiä manipuloida. Ihmisillä on kaipuu löytää yksinkertaisia ja selkeitä vastauksia monimutkaisiin ongelmiin. Sarin mielestä ihmisten on välillä vaikea ottaa vastuuta omista ratkaisuistaan. Älykkäätkin ihmiset saattavat uskoa järjettömiin asioihin ja seurata sokeasti suurta johtajaa.

Sarin ja Riston mielestä sairaasta yhteisöstä on lähes mahdotonta päästä ulos, jos ei itse oivalla omaa tilannettaan. Onneksi apua on saatavilla.

Toimittaja Kimmo Saares
Taustatoimittaja Saija Sievistö

Uskontojen uhrien tuki UUT ry
Huitsinnevada keskustelufoorumi