Seikkailuharrastuksissa liikutaan riskirajoilla ja koetellaan sekä harrastajan henkisiä että fyysisiä
voimavaroja.

Seikkailuharrastustensa haasteista kertovat 33-vuotias toimittaja Aksana Kurola Rovaniemeltä ja 43-vuotias työ-terveyshuollon opettaja ja erikois-lääkäri Heikki Karinen Tampereelta.

Seikkailu on Aksana Kurolan mielestä suhteellinen käsite eivätkä hänen harrastuksensa ole extremeä siinä mielessä, että hän haluaisi kokea kuoleman-vaaraa. Hän nauttii fyysisistä haasteista ja siitä, että luonto koettelee. Yllätyksellisyys kuuluu seikkailuun, mutta yhtä hyvin myös perusteellinen valmistautuminen - ilman sitä ei parane reissuun lähteä.

Aksana on noussut mm. 6700 metriin Aconcaguan ja Pik Leninin rinteillä ja laskenut alas suksilla. Viimeisin kova suoritus oli 1355 kilometrin tunturihiihto yli Skandien. Aksana suoritti matkan kahdessa kuukaudessa - yksin. Harrastuksiin kuuluvat myös koskimelonta, kiipeily, maastopyöräily, koiravaljakkoajo ja astangajooga.

Heikki Karinen on jo pitkään tutkinut työkomennustensa ja seikkailuharrastuksensa yhteydessä inhimillisen suorituskyvyn rajoja. Heikki valmistelee väitöskirjatutkimusta vuoristotaudista, ja hänen seuraava etappinsa onkin kiivetä maaliskuussa 2008 uudelleen Mount Everestille Laskuvarjojääkärikillan retkikunnan mukana ja jatkaa vuonna 2005 tehtyjä kokeita. Myös retkikunnan lääkintähuollon suunnittelu ja riskien arviointi kuuluvat Heikille.

Heikki oppi seikkailemaan jo pikkupoikana isänsä mukana Lapin tuntureilla. Haaveissa oli päästä joskus Tarzan–kirjoista tuttuihin Afrikan ”seikkailupuistoihin”. Niinpä hän lähti ensimmäisen kerran vaihto-oppilaaksi Nigeriaan vuonna 1988. Seuraavana vuonna Sudanissa Heikki koki sotilasvallankaappauksen kauhut ja vaaralliset liftausmatkat maantierosvojen reunustamilla teillä. Zimbabwe tuntui näiden kokemusten jälkeen vuonna 1992 maanpäälliseltä paratiisilta. Lisäksi Heikki on työskennellyt Etelämantereella, retkeillyt Pohjoisnavalla ja kokenut ensinousut Kiinan vuoristojen nimeämättömille huipuille.

Myös Aksanan vanhemmat olivat omalla tavallaan seikkailuhenkisiä. Aksanalla oli pienenä oma hevonen ja koiria, ja hän ulkoili, kiipeili ja seikkaili läheisen järven rannalla ja metsissä. Edelleen Aksana viettää paljon aikaa luonnossa liikkuen. Onnekseen hän voinut tehdä siitä myös osan ansiotyötänsä: Aksana kirjoittaa laajoja ulkoilu- ja retkeilyaiheisia artikkeleita, ja aviomieskin on usein retkillä mukana kameran kanssa.

Heikin perheeseen kuuluu vaimon lisäksi kolme pientä lasta. Siksi hän ei voi eikä halua enää ottaa samanlaisia riskejä kuin nuorempana. Turvallisuus on tullut yhä tärkeämmäksi tekijäksi retkillä. Mount Everestin kahden kuukauden matka vaatii erikoisjärjestelyjä myös perheen kannalta. Kotiin on saatava apua pitkien reissujen ajaksi.

Molemmat, sekä Aksana että Heikki, ovat käyneet lähellä kuolemaa harrastustensa vuoksi. Aksana pyöri vuonna 2003 pää edellä lumista rinnettä alas puoli kilometriä ja pysähtyi kuin ihmeen kaupalla juuri ennen pystysuoraa pudotusta kuilun pohjalle. Tuon onnettomuuden jälkeen Aksana oli vähällä lopettaa seikkailut. Tapahtumasta toivuttuaan hän kuitenkin päätti lähteä patikoimaan Australian sademetsiin ja maastopyöräilemään ja kiipeilemään Uuteen Seelantiin kahdeksi kuukaudeksi. Onnettomuus jätti kuitenkin oman jälkensä - nykyään hän panostaa entistä enemmän turvallisuuteen.

Heikki sai kuolemanvaarallisen keuhkoödeeman pelastaessaan helikopterin avulla 5000 metrin korkeudessa sairastunutta kiipeilijää. Oli minuuteista kiinni, että hän pääsi vielä laskeutumaan hengissä alas. Lehmänhermoistaan tunnetulle Heikille kriisitilanteet ja evakuoinnit ovat tulleet tutuiksi, ja hän pystyy säilyttämään harkintakykynsä kovissakin paikoissa. Siihen ovat miestä koulineet myös lukuisat seikkailuretket.


Toimittaja Hilla Blomberg