Keskustelua siitä, millaista on muuttaa etelän vilkkaasta kaupungista Lapin rauhaan ja ryhtyä parisuhteeseen saamelaisen poromiehen kanssa. Vieraina ovat Tromssan yliopiston suomenkielen professori Anna-Riitta Lindgren ja väitöskirjatutkimusta tekevä taiteen maisteri Leena Valkeapää. Molemmat asuvat käsivarren Lapissa, ja heidän aviomiehensä kuuluvat samaan siitaan eli poronhoitopiiriin.

Helsinkiläinen Anna-Riitta tutustui pohjoisen oloihin ensimmäisen kerran jo vuonna 1967, kun hän nuorena 19-vuotiaana opiskelijana tutki Pohjois-Norjan kveenien kieltä. Saamelaisuus ja pohjoisen kansan mentaliteetti olivat hänelle jo tuttuja, kun hän ensimmäisen kerran vuonna 1972 tapasi poromies Pietin. Ihastuminen ei vielä silloin johtanut avioliittoon, mutta molemmat jäivät toistensa mieleen.

Anna-Riitta opiskeli tutkintonsa loppuun ja työskenteli joitakin vuosia Saksassa, kunnes hänelle tarjoutui mahdollisuus päästä töihin Tromssan yliopistoon Norjaan varsin lähelle erään tietyn poromiehen kotimantuja. Lopulta Anna-Riitta muutti kolmekymppisenä Karesuvantoon ja avioitui nelikymppisen Pietin kanssa. Lapsia heille syntyi kaksi: Piipari-Matti vuonna 1981 ja Inker-Anni vuonna 1987.

Leena tottui retkeilemään Lapissa jo lapsuudessaan. Valmistuttuaan Turusta kuvanveistäjäksi hän sai tilauksen Olostunturilta ja vietti pitkiä aikoja tunturissa ympäristöteoksia tehden. Pitkällä hiihtovaelluksella Pallakselta Haltille hän törmäsi tuttujensa kanssa Oulaan, joka ihmetteli, miksi seurue oli poikennut sääntöjen vastaisesti kelkkareitiltä, vahingoittanut yhtä poroa ja vielä hajottanut hänen porotokkansa.

Leena oli ensitapaamisesta syystä häpeissään, mutta tapasi sattumalta Oulan uudestaan viikon kuluttua. Kaunis nainen oli jäänyt myös Oulan mieleen. Tapaamisesta alkoi ensin kirjeenvaihto ja sitten seurustelu. Leena liikkui talvisin Oulan mukana tuntureissa, ja kesät Oula asusti Leenan luona Turussa. Oman talon he rakensivat lopulta vuonna 2004 Kivijärven rannalle, 30 kilometrin päähän Kilpisjärvelta aivan omaan rauhaansa. Tontille ei kulkenut tietä, joten puut ja muut rakennusaineet kuljetettiin moottorikelkoilla. Postilaatikolle on kolmen kilometrin matka, sen Leena kulkee kelkalla, suksilla tai soutaen.

Jutaaminen eli porojen kanssa kulkeminen ja kodassa asuminen kuuluivat luonnollisena osana Pietin sukupolven edustamaan paimentolaiselämään. Pieti on syntynytkin kodassa kovassa pakkasessa keskellä talvea. Porojen matkassa hän kulkee edelleen poikansa kanssa monta viikkoa yhteen menoon. Anna-Riitta puolestaan asuu osan ajasta Tromssassa. Kun molemmat ovat vapaalla, he sopivat ”treffit kotiin” Karesuvannolle.

Oula Valkeapää edustaa nuorempaa moottorikelkoilla liikkuvaa sukupolvea, mutta myös hän haluaa olla lähellä porojaan. Tämä elämäntapa vie hänet tunturiin asumaan muutaman viikon jaksoissa. Kiinnekohta on kuitenkin Oulan ja Leenan yhteinen koti Kivijärven rannalla.

Anna-Riitta näkee lastensa kohdalla kulttuurien erilaisuuden. Hänen poikansa on jo kolmevuotiaasta alkaen liikkunut isänsä mukana tuntureissa. Piipari-Mattia eivät lukuhommat ole kiinnostaneet, vaan hän on halunnut poromieheksi isänsä lailla. Nykyään porot ovat jo hänen nimissään, ja isä-Pieti on jo siirtynyt virallisesti eläkkeelle, vaikka ei ole poronhoidosta kokonaan luopunutkaan. Tytär Inker-Anni on taas äitinsä tavoin avoin kaikelle ja haluaa opiskella ja matkustella.

Leenan ystävät kokivat hänen muuttonsa Lapin erämaahan sekä henkiseksi että ammatilliseksi itsemurhaksi. Leena kuitenkin itse viihtyy askeettisessa ympäristössä ja väitöstyö etenee, vaikka vedenkantaminen, tulen tekeminen ja muut välttämättömät arkirutiinit vievät paljon aikaa varsinaiselta työltä ja muun muassa pätkivät tietoliikenneyhteydet ja puhelinverkot luovat omat haasteensa. Yhteydet kaupunkielämään ovat silti tiiviit – Leena käy Helsingissä noin parin kuukauden välein, ja pääkaupunkiseudun kirjastoista on jatkuvasti kirjoja lainassa. Nykyään Leenasta myös tuntuu, että hänestä on tullut erikoisen valintansa vuoksi entistä kiinnostavampi.

Porojen liikkuminen tunturissa ja luonto määräävät Anna-Riitan ja Leenan ja heidän miestensä yhteisen elämän tahdin. Poroelämän tulevaisuutta on kuitenkin heidän mielestään vaikea ennustaa. Ainakin se muuttuu koko ajan matkailun, koneistumisen ja muun maailman muutoksen mukana. Paimentolaisuus ja jutaaminen ovat katoavaa perinnettä, mutta Lapissa on silti jotain, mitä ei kaupungista löydy.


toimittaja Hilla Blomberg
taustatoimittaja Linda Lappalainen