Homoseksuaalisuudesta keskustellaan entistä avoimemmin, mutta entä kun asiasta kertoo oma lapsi? Emmi Christensen kertoi lukioikäisenä isälleen olevansa lesbo, ja nyt Matistakin on jo tullut isoisä.

Kolmekymppinen Emmi Christensen asuu nykyään puolisonsa kanssa pää-kaupunkiseudulla, ja heillä on neljä pientä lasta. Hänen isänsä Matti Christensen puolestaan asuu maaseudulla, Mäntyharjulla, jossa hän toimii vaimonsa kanssa sijaisvanhempana kolmelle lapselle.

Oman seksuaalisen identiteetin löytäminen oli Emmille vuosien prosessi, joka alkoi jo yläasteella. Emmi muutti kotoa aloittaessaan lukion, ja hän muistaa olleensa vielä lukiossakin varsin sulkeutunut, sillä oman viiteryhmän löytäminen oli hankalaa eikä Emmillä ollut ketään, jonka kanssa hän olisi voinut ja halunnut epävarmoja tunteitaan jakaa.

Nykyään tilanne on jo toinen: asenteet ovat muuttuneet, asioista keskustellaan avoimemmin ja verkostakin löytyy tukiryhmiä. Myös Seksuaalinen tasavertaisuus ry SETA järjestää ryhmätapaamisia ja antaa vertaistukea vaikeissa tilanteissa. Emmi itse oli aikoinaan liian epävarma liittyäkseen ryhmään, mutta nyt hän suosittelee sitä kaikille, jotka näiden asioiden kanssa yksin painivat.

Isälle kertominen oli merkittävä kynnys, se oli todellinen kaapista ulos astuminen, jota Emmi jännitti etukäteen. Emmin onneksi Matti otti asian vastaan hyvin, ilman pienintäkään dramatiikkaa. Matti uskoo Emmin tienneen, että hän on aina valmis tukemaan tytärtään eikä hänen tukensa ja rakkautensa ole seksuaalisesta suuntautumisesta kiinni. Emmin äidille tyttären homoseksuaalisuus ei ollut aivan yhtä helppo asia hyväksyä, mutta varsin nopeasti huoli tulevista lapsenlapsista haihtui ja myös äiti hyväksyi asian.

Osalle vanhemmista lapsen homoseksuaalisuus on kuitenkin hyvin vaikea kysymys. Emmin mielestä sellaisten vanhempien, jotka eivät kykene hyväksymään lapsensa homoseksuaalisuutta, on viisaampaa jättää lapsi omaan rauhaan kuin yrittää painostaa häntä muuttumaan. Seksuaalinen suuntautuneisuus ei ole tietoinen valinta. Vanhempien pitäisi tällaisessa tilanteessa muistaa, että prosessi on vaikea myös lapselle, hänkin on haavoittuvainen ja epävarma eikä välttämättä pysty kantamaan huolta vanhempiensa koko tunteiden lastista.

Vaikka Matti ei itse ole tarvinnut asian käsittelemisessä tukea tai apua, hän uskoo monen vanhemman hyötyvän vertaistuesta ja tutustumisesta muihin vanhempiin, jotka ovat joutuneet prosessoimaan omaa suhtautumistaan lastensa homoseksuaalisuuteen. Tavallaan vanhemmatkin joutuvat ”tulemaan ulos kaapista” viimeistään siinä vaiheessa, kun heistä tulee isovanhempia.

Homo-, lesbo-, bi- ja transseksuaalisia perheitä kutsutaan usein sateenkaariperheiksi ja lapsia siten sateenkaarilapsiksi – Mattikin on nykyään nelinkertainen sateenkaarivaari ja ylpeä Emmistä ja tämän rohkeista ratkaisuista. Hänen mielestään Emmin seksuaalisella suuntautumisella ei ole merkitystä, se ei muuta Emmiä toiseksi eikä kahden ihmisen aitoa rakkautta uhkaksi. Myöskään vanhempien rakkaus ei saisi Matin mielestä olla ehdollista.

Matti kuitenkin kehottaa vanhempia rohkeasti hakemaan apua, jos lapsen homoseksuaalisuus aiheuttaa ahdistusta: kukaan ei voi tukea lastaan, ellei ole ensin hoitanut itseään. Emmi puolestaan rohkaisee niitä, jotka pohtivat seksuaalista identiteettiään, etsimään ihmisiä, joiden kanssa he voivat pohtia asiaa. Että ei tarvitse jäädä yhtä yksin kuin hän aikoinaan.


toimittaja Kimmo Saares
taustatoimittaja Linda Lappalainen

----------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Tietoa homoseksuaalisuudesta ja sateenkaariperheistä:
www.seta.fi

Sateenkaariperheet ry.
www.sateenkaariperhe.fi