Koulukiusaaminen voi masentaa kiusattua vielä aikuisenakin.

Koulukiusaamisen vakavista seurauksista kertovat kuopiolainen Mira Dearsley-Smura, 25 ja espoolainen Kieng Vou, 23. Heitä molempia kiusattiin jo ala-asteen ensimmäiseltä luokalta lähtien. Yläasteen vaiheilla heistä tuli kirjeystäviä, ja sillä tavoin he pääsivät purkamaan toisilleen koulussa koettuja ikäviä hetkiä.

Molemmat kärsivät koulukiusaamisesta johtuen edelleen masennuksesta. He toivovat, että ohjelman myötä koulukiusaamisen seurauksista kärsivät saisivat apua tuntojensa purkamiseen ja huomaisivat myös, etteivät ole yksin ongelmiensa kanssa.

Miraa kiusattiin koulussa 12 vuotta. Hän ei osaa sanoa, miksi juuri häntä alettiin kiusata, mutta arvelee kateuden olleen yksi syy, sillä Miran koulu sujui aluksi oikein hyvin. Pääkiusaaja oli monen vuoden ajan tyttö ja tämän kaveripiiri, mutta myös jotkut pojat osallistuivat kiusaamiseen. Kiusaaminen oli sekä henkistä että fyysistä: Aluksi nimiteltiin ja jätettiin kaveriporukoista ulos. Ala-asteen viimeisillä luokilla Miraa myös lyötiin kirjoilla päähän ja tökittiin lyijytäytekynillä.

Miran äiti otti yhteyttä kouluun, mutta neuvotteluja kiusatun ja kiusaajan vanhempien välille ei saatu aikaan. Opettajat eivät myöskään havainneet kiusaamista ja Mirasta tuntui, että heidän oli vaikea uskoa pääkiusaajana toimineen tytön tekevän sellaista. Yläasteen 8. luokalla Miralle tuli paniikkihäiriö. Sairaalahoitoon Mira joutui masennuksen vuoksi lukiossa, ja se keskeytti opinnot seitsemäksi kuukaudeksi. Osalle opettajista Miran masennus tuli silloinkin yllätyksenä, koska Mira oli tottunut aina peittämään hymyllä murheensa.

Kambodzhasta Suomeen 4-vuotiaana pakolaisena tullut Kieng uskoo kiusaamisensa syyksi erilaisen ulkonäön. Pienellä paikkakunnalla Raisiossa ulkomaalaiset olivat vielä tuolloin harvinaisia, ja Kiengiäkin nimiteltiin mm. neekeriksi ja kiinalaiseksi ja sanottiin, että hänestä tulee bakteereita. Kieng ei kehdannut kertoa kenellekään kiusaamisestaan ja hän ajatteli usein, että hänessä on jokin vikana ja että hänen ehkä pitäisi tehdä jotakin toisin, jotta häntä ei kiusattaisi. Jälkeenpäin ajatellen Kieng tietää, että tsensä syyllistäminen on kiusaamisen uhreille hyvin tyypillistä.

Kieng itki koulupäivien päätteeksi itsensä iltaisin uneen ja toivoi, että saisi muuttaa pois. Kiengin biologinen äiti oli joutunut jäämään Kambodzhaan, ja isä ei Kiengin mielestä oikein ymmärtänyt, mistä kiusaamisessa oli kyse. Opettajilta Kieng ei uskaltanut pyytää apua, joten hän vain yritti kaikesta huolimatta hymyillä ja menestyä paremmin koulussa. Yläasteen 8. luokalla kiusaaminen aiheutti jo niin vakavat psyykkiset oireet ja vatsavaivat, että Kieng joutui Lastenklinikan sairaalaan. Kieng päätyi lääkärin kanssa neuvoteltuaan vaihtamaan koulua, ja se pelasti Kiengin. Toimintakyky palasi vähitellen, ja lukion kaksi viimeistä vuotta olivat Kiengille kaikista parhaat kouluvuodet.

Vuosia myöhemmin yksi Kiengin koulukiusaajista tuli pyytämään anteeksi, ja se tuntui Kiengistä hienolta.
Mira on kerran aikuisena kohdannut kiusaajansa, mutta tämä ei pystynyt katsomaan häntä silmiin eikä pyytämään anteeksi.

Mira ja Kieng toivoisivat, että kiusaajat joskus miettisivät, mitä ovat saaneet aikaan. Kouluihin he lähettävät sellaiset terveiset, että kiusaamiseen puututtaisiin mahdollisimman nopeasti ja kiusatut uskaltaisivat kertoa murheistaan - toisin kuin he.

Nykyään Mira on mielenterveyskuntoutuja ja seitsemän vuotta jatkuneen terapian tuloksena hänen lääkitystään on jo pystytty hieman vähentämään. Mira suorittaa talouskoulun viimeisiä kursseja, ja paikka matkailualan opintoihin on jo hankittuna. Hyvä parisuhde ja kolme kissaa pitävät mielen vireänä kotona.

Kieng joutuu edelleen vaivaavan masennuksensa vuoksi jättämään syksyn opintonsa väliin ja odottaa pääsyä sellaiseen hoitoon, jossa hän voisi lopulta purkaa koulukiusaamisesta aiheutuneet traumat. Kieng on onnellisesti kihloissa, ja hyvä parisuhde on auttanut häntäkin itsetunnon rakentamisessa.

Yläluokkien koululaisista joka seitsemäs tyttö ja joka kymmenes poika joutuu koulukiusaamisen kohteeksi viimeisimmän Stakesin kouluterveyskyselyn mukaan. Enemmistö kyselyyn vastanneista oli sitä mieltä, etteivät koulun aikuiset puutu kiusaamiseen. Koulurauha julistettiin jo 19. kerran, ja kiusaamisesta ja sen ehkäisystä on käyty monia keskusteluja ja kampanjoita. Silti tutkimukset näyttävät koulukiusaamisen jopa hieman lisääntyneen.


Toimittaja Hilla Blomberg

----------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Stakesin tutkimustietoa koulukiusaamisesta

www.tukiasema.net