Uskonto voi antaa ihmiselle toivoa elämään ja tarjota tukea ja turvaa vastoinkäymisissä. Mutta uskontoa voi käyttää myös ihmisille vahingollisella tavalla väärin.

Kun Sari Myllymäki oli kuusi-vuotias, hänen äitinsä liittyi moonilaiseen liikkeeseen. Yhdeksänvuotiaana hän muutti Italiaan, sillä lahkon perustaja, korealainen Sun Myung Moon, oli valinnut äidille uuden puolison Italiasta. Sen jälkeen Sari erotettiin myös hänestä omasta perheestään.

Moonilaisessa yhteisössä oli tiukka kuri, jossa kaikesta piti raportoida, ja jopa unista rangaistiin. Samaan aikaan ulkopuolinen maailma määriteltiin pahaksi, uskoville vihamieliseksi paikaksi. Sari tunsi, että hänen oma minuutensa ei voinut muodostua, koska omille mielipiteille ei ollut tilaa.

Risto Kajo puolestaan etsi itselleen sopivaa uskonnollista yhteisöä monesta suunnasta, kunnes hän päätyi Livets Ord - Elämän Sana -liikkeen raamattukouluun Uppsalaan. Hän haaveili palaavansa hengellisenä johtajana Suomeen, mutta näin ei tapahtunut.

Hurmoksellisessa, karismaattisessa liikkeessä esiintyi myös ns. menestysteologiaa: uskoville luvattiin menestystä myös maallisessa elämässä. Riston yksinäisyys ei kuitenkaan kadonnut, eikä yhteisössä jatkuvasti korostettu rakkaus tuntunut todelliselta. Profetioissa luvatut herätykset jäivät myös saapumatta.

Lisäksi Ristoa alkoi kiusata liikkeessä korostunut rahan kerääminen – jos ei anna kymmenyksiä, varastaa Jumalalta. Kymmenysten yli menevän summan lahjoittamisesta luvattiin moninkertainen palkkio.

Äärikarismaattisten liikkeiden johtajien arvostelu on usein kiellettyä: Herran voideltuun koskeminen voi johtaa ennenaikaiseen kuolemaan. Moonilaisuus on myös kietoutunut laajalti kiinni yrityselämään, erityisesti tiedotusvälineisiin. Esimerkiksi suurilevikkinen sanomalehti Washington Times ja kansainvälinen uutistoimisto UPI ovat liikkeen omistuksessa. Jäseniltä edellytetään kuitenkin rahankeruuta ja talkootyötä liikkeen hyväksi.

Risto ymmärtää nyt etsineensä omasta jumalasuhteestaan sellaisia asioita, joita olisi pitänyt etsiä muiden ihmisten parista. Näihin kuuluvat mm. läheisyyden ja rakkauden kokemukset. Uskonnollinen kiihkoilu teki Ristolle aitojen ihmissuhteidne luomisen vaikeiksi ja johti yhä suurempaan jumalankaipuuseen.

Toipumisen kannalta Ristolle tärkeä yhteisö oli Huitsinnevada-verkkofoorumi, jossa monet äärikarismaattisista liikkeistä irrottautuneet vaihtavat ajatuksia. Foorumissa ihmiset puhuvat ”samaa kieltä” asioista, joita ulkopuolisille ei ole helppo selittää.

Sarille irtautuminen ja toipuminen moonilaisuudesta oli pitkä ja vaikea prosessi. Hän joutui opettelemaan monet arkisetkin asiat alusta, sillä yhteisössä kaikki oli tiukasti määrättyä. Vasta kymmenen vuoden kuluttua hän pystyi ymmärtämään olleensa uhri. Hänen toipumisensa kannalta keskeistä oli vertaistuki, jota hän sai Uskontojen Uhrien Tuki UUT ry:stä.

Sarin ja Riston mukaan mitä tahansa uskontoa voidaan käyttää väärin ja manipuloiden. Ihmisillä on kaipuu löytää yksinkertaisia ja selkeitä vastauksia monimutkaisiin ongelmiin. Sarin mielestä ihmisten on välillä vaikea ottaa vastuuta omista ratkaisuistaan, joten älykkäätkin ihmiset saattavat uskoa järjettömiin asioihin ja seurata sokeasti suurta johtajaa.

Sairaasta yhteisöstä on Sarin ja Riston mielestä on lähes mahdotonta päästä ulos, jos ei itse oivalla omaa tilannettaan. Onneksi apua on saatavilla.


toimittaja Kimmo Saares
taustatoimittaja Saija Sievistö

----------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Uskontojen uhrien tuki UUT ry
Huitsinnevada-keskustelufoorumi