MIKAEL AGRICOLA

Agricola oli jo vihitty papiksi, kun hän vuonna 1536 lähti opintomatkalle Saksaan, Wittenbergiin. Siellä opettivat sekä Luther että toinen kuulu reformaattori Philipp Melanchton. Wittenbergistä Agricola sai maisterin arvon ja palasi Turkuun katedraalikoulun rehtoriksi.

Rehtorikaudellaan Agricola aloitti suomenkielisen kirjallisuuden julkaisemisen. Uskonpuhdistuksen ajatukseen kuului että kaikkien tulee voida lukea Raamattua äidinkielellään. Ensimmäinen julkaistu teos oli aapismainen Abckiria vuonna 1543. Rukouskirja Bibliasta ilmestyi seuraavana vuonna. Uuden testamentin suomennos (Se Wsi Testamenti) oli suurempi työ. Sen Agricola oli aloittanut jo Wittenbergissä ja käännös valmistui 1548. Koko Raamatun kääntäminen oli Agricolan haaveissa, mutta rahoitussyistä se jäi tekemättä. Hän kuitenkin ehti kääntää Vanhasta testamentistakin noin kolmasosan.

Agricola hoiti Turun piispan virkaa vuodesta 1550, mutta vasta vuonna 1554 hänet tähän tehtävään virallisesti nimitettiin.

Agricolan terveys ei koskaan ollut kovin hyvä. Palatessaan rauhanneuvottelumatkalta Novgorodista vuonna 1557 hän sai vakavan sairauskohtauksen ja kohtasi tiensä pään Uudenkirkon pitäjän Kyrönniemen kylässä.

Ei ole täyttä yksimielisyyttä siitä, mitä kieltä Mikael Olavinpojan kotona puhuttiin. Tuohon aikaan Pernaja oli täysin ruotsinkielistä aluetta, joten siitä syystä suomi vaikuttaa epätodennäköiseltä. Aikuisen Agricolan persoona herätti aikalaisissa oppineissa monenlaisia, kriittisiäkin, reaktioita, mutta kukaan ei kiistänyt hänen poikkeuksellista lahjakkuuttaan. Onkin luontevaa ajatella, että Agricola kykeni omaksumaan kansan puhuman kielen täydellisesti ja edelleen kehittämään sen kirjakieleksi, vaikkei se hänen äidinkielensä olisi ollutkaan.

Ennen Agricolan julkaisuja suomenkielistä kirjallisuutta oli hyvin vähän. Agricola joutuikin tekemään kirjakieleen valintoja eri murteiden ilmaisujen välillä. Yleensä voiton vei varsinaissuomalainen murre. Turkulaisten kotikenttäetu piispan asuinpaikkana painoi.

Raamatun teksteissä oli sanoja ja käsitteitä, joille ei minkäänlaista suomenkielistä vastinetta löytynyt. Tällöin Agricola joutui keksimään sanat itse. Näitä sanoja on kaikkiaan satoja, tosin täyttä varmuutta ei ole siitä, mitkä täsmällisesti ottaen ovat hänen keksimiään ja mitkä ovat olleet olemassa jo aiemmin. Uskonnon ja kirkon keskeinen sanasto on joka tapauksessa Agricolan kynästä lähtöisin. Kotoisten murteiden lisäksi Agricola otti luomistyöhönsä vaikutteita ruotsista, latinasta ja saksasta. Agricolan sanojen oikeinkirjoitus vaihtelee, ja mukana on paljon varsinkin ruotsalaisia käännöslainoja. Tästä huolimatta häntä voidaan pitää erittäin taitavana kääntäjänä ja tekstin tulkitsijana.

Agricolan kehittämää tämän päivän arkisanastoa ovat mm. esimerkki, esimies, esikuva, hallitus, isänmaa, hengellinen, inhimillinen, nöyrä, historia, omatunto ja vihollinen. Lohikäärme ja jalopeura (leijona) ovat tunnettuja esimerkkejä fiktiivisen kuuloisista eläimistä joita Agricola joutui keksimään. Mitäpä ”leijona” olisi viestinyt sen ajan lukijalle tuon eläimen ominaisuuksista?

Kaikki Agricolan luomat sanat eivät ole kestäneet ajan hammasta vaan kuulostavat nykyään pikemminkin koomisilta. Tällaisia ovat vaikkapa luutarha (hautausmaa), lustitarha (paratiisi) ja vertaveli (toveri).