|
24.10.2000
Televisio ruokkii pienten lasten pelkoja Pienet lapset pelkäävät usein asioita, joissa aikuisten mielestä ei ole mitään pelättävää. Tuoreen väitöstutkimuksen mukaan lasten pelot eivät sinänsä ole vaarallisia, kunhan tarjolla on aikuisen ihmisen turvaa ja huolenpitoa. Silti esimerkiksi television ihmissuhdedraamat tai uutisten väkivalta eivät ole tutkijan mukaan sopivaa katsottavaa 5-6 -vuotiaille lapsille. Tiina Kirmanen selvitti sosiaalipsykologian alan väitöskirjatutkimuksessaan lasten pelkoja ja pelon hallintaa arkisissa tilanteissa. Hän haastatteli yli 200:aa pohjoissavolaista, 5-6 -vuotiasta lasta ja sen valossa pelko kuuluu lähes kaikkien lasten elämään. Erilaiset mielikuvituspelot nousivat tutkimuksessa hyvin voimakkaasti esiin kuten pimeään, pahoihin uniin ja nukkumaan menemiseen liittyvät pelot eli yölliseen aikaan kytkeytyvät tilanteet ovat lapsilla suurimpia pelon aiheita. Uhkaavaan ympäristöön liittyvät asiat kuten tulipalot, maanjäristykset ja ukonilma aiheuttavat niinikään pelkoja. Tällaisia virikkeitä lapset saavat runsaasti etenkin television välityksellä. Lapsilla on varsin yleisesti myös läheisiin ihmissuhteisiin, lähinnä vanhempien eroon liittyviä pelkoja, joihin tulee virikkeitä televisiosta tai kaveripiiristä. Pelko on eri asia kuin turvattomuus Kirmanen on tutkinut myös lasten kokemaa turvattomuutta. Nykyajan lapsia huolestuttavat juuri läheisiin ihmissuhteisiin liittyvät asiat, joista on tullut tärkein turvattomuustekijä myös hiukan varttuneemmilla, 5-12 -vuotiailla lapsilla. Turvattomuus on usein epämääräisempää lapsen kokemaa ahdistusta, turvattomuuden tunnetta, joka ei ole saanut konkreettista muotoa kuten pelot, sanoo sosiaalipsykologi Kirmanen. Turvattomuus ilmenee välillisesti esimerkiksi psykosomaattisena oireiluna tai häiriökäyttäytymisenä, kun taas pelko saa selvän hahmon kun siitä puhutaan ja se ilmaistaan, jolloin lapsi voi myös löytää keinoja pelon hallintaan. Tutkijan mukaan aikuisen on tärkeää ilmaista lapselle, että pelkoja saa ja voi olla ja on ihan hyväksyttävää pelätä. Mutta pelkoja voi myös oppia käsittelemään ja hallitsemaan. Ne eivät siis ole pelkästään kielteisiä asioita vaan lapsi oppii niiden avulla koettelemaan selviämisensä rajoja. Tämä edellyttää kuitenkin aikuisen ihmisen turvaa ja huolenpitoa. Lasten huomiokykyä aliarvioidaan Arkielämässä on usein tilanteita, joissa aikuiset aliarvioivat pienten lasten kykyä tehdä havaintoja lähiympäristöstä. Television tarjonta tunkeutuu lapsen tajuntaan, vaikkapa tämä näennäisesti leikkisi omissa oloissaan. Aikuisille tarkoitettu ihmissuhdedraama tai kaveripiirissä tapahtunut vanhempien ero saa lapsen pelkäämään samaa omalle kohdalle. On hyvin tyypillistä, että samalla kun lasten huomiokykyä aliarvioidaan, heidän kykyään selviytyä yksin eri tilanteissa yliarvioidaan, Kirmanen muistuttaa. On huolestuttavimpia nykytrendejä, että lapsia pyritään pitämään isompina ja kypsempinä kuin he ovatkaan. Tutkija ei arastelisi ottaa 5-6 -vuotiaiden kanssa puheeksi esimerkiksi lapsen kaveripiirissä tapahtunutta vanhempien eroa, koska asia kuitenkin vaivaa lapsen mieltä. Vanhemmat usein sivuuttavat asioita, jotka eivät ole juuri omassa perheessä ajankohtaisia. Television katselua kannattaa pohtia Kirmanen arvioi, että 5-6 -vuotiaat pystyvät jo erottamaan piirrettyjen elokuvien maailman todellisuudesta. Todentuntuisen fiktion erottaminen onkin jo huomattavasti vaikeampaa. Pelkkä väkivaltaviihteen kritisointi ei riitä, sillä pelkoa herättäviä tapahtumia tunkeutuu yhä enemmän lasten maailmaan aivan tavallisten uutis-, ajankohtais- ja asiaohjelmien välityksellä. -Varmaan jokaisessa perheessä on syytä pohtia mitä televisiosta katsotaan, miten paljon katsotaan ja mihin aikaan katsotaan, sillä muuten ei jää riittävästi aikaa lepoon ja perheen keskinäiseen yhdessäoloon. Tutkija muistuttaa, että pienille lapsille on tärkeää aikuisen läsnäolo, turvan antaminen ja päivittäinen yhdessä oleminen, joka ei tarkoita juoksemista harrastuksesta toiseen. Yhdessäolo ehkäisee pelkoja ja antaa välineitä pelon hallintaan. Toimittaja: MIKKO JUNES
|
