1.5.2001
Leijonat ärjyvät Saksassa

Suomen jääkiekkomaajoukkue on Saksan MM-kisoissa on rankan haasteen edessä - sen pitää nostaa Suomen kansainvälisesti ryvettynyt urheilumaine syvästä suosta. Maailmanmestaruus saattaisi korvata jotain Lahden hiihdon MM-kisojen aiheuttamasta doping-fiaskosta.

Jääkiekkomaajoukkueen päävalmentaja Hannu Aravirta myöntää, että Suomen maajoukkueen johto ei aio testata pelaajiaan kiellettyjen aineiden käytöstä.
- Yllätystestaajat ovat tervetulleita. Maajoukkueen kaikki ovet ovat avoinna heitä varten.

Joko jääkiekko on täysin puhdas laji tai sitten lätkäjohtajat ovat uskomattoman naiiveja. SM-liigassa pelaavat maajoukkuemiehet on testattu sarjakauden aikana ainoastaan pistokokein ja NHL:stä tulevia miljonäärejä ei ole testattu ollenkaan.

Maajoukkueen lääkärilaukun haltijana Juhani Ikonen on paljon vartija. Laukun sisällön pitää kestää niin yleisön, tullin kuin rikospoliisinkin syyni.
- Olen toiminut parisenkymmentä vuotta eri maajoukkueen lääkärinä ja luotan myös pelaajiin täysin. Uskoisin että aistisin sen, jos joukkueessa olisi doping-kulttuuria.

Juhani Ikonen myöntää, että maajoukkueen johto kokoontuu kisojen jälkeen pohtimaan uudelleen doping-testien tarpeellisuutta. Ikonen naurahtaa epäilylle, josko kokoontuminen kisojen jälkeen olisi myöhäistä.
- Testien määrä riippuu kovin usein myös rahasta. Toivoisin että joukkotestit eivät aina olisi joukkueen budjetista pois.

Saksan MM-kisat ovat siitä erikoinen turnaus, että siellä doping-testejä tehdään vähemmän kuin aiemmin. Läheskään kaikissa otteluissa pelaajat eivät joudu testeihin, vaan satunnaisissa alkusarjan otteluissa testataan joukkueesta ainoastaan yksi pelaaja ja loppusarjan satunnaisissa otteluissa kaksi.

Infektiosairaudet ja vatsatautiepidemiat painajaisina

Leijonissa vaikuttaa kolmisenkymmentä erilaista sielua ja kehoa. Ja tähän Saksan MM-kisoissa pelaavaan joukkueeseen päteekin valmentaja Aravirran toteamus, että hurjasta mielestä kärsii koko pelaajan kroppa, mutta joukkue hyötyy.
- Tottakai osa pelaajista on herkempiä loukkaantumaan kuin toiset. Joukkueessa on kavereita, jotka tunkevat päänsä jokaiseen väliin ja silloin loukkaantumisriski myös kasvaa. Mutta pitää muistaa, että ilman näitä taistelijoita leijonat ei tulisi toimeen.

Pelaajan painajaisia ovat pitkäaikaiset polvi- ja sormivammat. Lääkäri näkee taas kauhukuvia turnauksissa riehuvista infektioista ja vatsatautiepidemioista. Lisäksi moni leijonauros kärsii hempeimmistäkin vaivoista kuten siitepöly- ja muista allergioista.

Ongelmana on löytää tarpeellinen määrä allergiahuoneita. Saksassa on keskieurooppalaiseen tapaan hotelleissa kokolattiamatot. Se on selvä haitta allergioista kärsiville pelaajille.

Kiekkoilijan työ muuttui 1990-luvulla ammatiksi. Huippulätkäilijä pelaa vuosittain reilusti yli 100 ottelua, joten työpaikkalääkärin pitää myös olla alan ammattilainen.

Vain täysin terveet miehet kelpaavat

Kun valmentaja tarvitsee loukkaantunutta pelaajaa, pelaaja itse haluaa kentälle mutta lääkäri empii, niin kenen sana painaa eniten? Valmentaja Hannu Aravirta ei epäröi vastauksessaan hetkeäkään.
- Minulle painaa 100 prosenttisesti pelaajan ja lääkärin sana. En voi ajatellakaan peluuttavani loukkaantunutta kaveria ja näin vaarantavan hänen terveyttään ja uraansa. Pelaajan ja lääkärin sanat ovat tässä tapauksessa laki.

Saksassa pelaajat joutuvat kaukaloon perättäisinä päivinä, eri vuorokauden aikoina ja vielä eri kaupungeissa. Pelaajan saaminen nopeasti täyteen iskuun joko kovan rasituksen tai loukkaantumisen jäljiltä onkin kova haaste lääkäri Juhani Ikoselle.

- Ei minulla ole mitään poppakonstia vaan lepo, oikea ravintoa ja lihashuolto ovat parhaimmat lääkkeet. Hotellikuoleman välttääkseen joukkue tarvitsee myös apatiantappajia, ja onneksi meillä on joukkueessa NHL-ammattilainen Juha Lind. Hänen seurassaan ei ikävä iske.