4.12.2001
Itsenäiset vauvat ja äidit

Meidän kulttuurimme on etäännyttänyt vauvat vaunujen ja oman huoneen pinnasängyn pohjalle eikä äiti saa pesiä vauvan kanssa rauhassa. Länsimainen vauva viettää tutkimusten mukaan jopa 2/3 vuorokaudesta yksin. Meidän kulttuurimme vaatii sekä äidiltä että vauvalta itsenäisyyttä.

Millainen on hyvä äiti?

Nykynaiset tulevat äideiksi monien paineiden ristitulessa. Varhaisimpina voi mielessä välkkyä aapiskirjan unelma: hyvä äiti kulkee puhdas esiliina yllään, pullat tuoksuvat ja punaposkiset lapset kantavat puita tupaan.
Moderni unelma löytyy naistenlehtiä selaamalla: menevä julkkisnainen on palautunut synnytyksestä nopeasti, palannut työelämään ja pohtii nyt sitä, miten vaikeaa on yhdistää äidin ja uranaisen elämä.
Äitiys on nykynaiselle vaikea rooli.

Millainen on hyvä vauva?

Viimeistään lapsen tullessa 1-2 kuukauden ikään, tuttavat alkavat kysellä uudesta vauvasta: "Onko se kiltti?" Tällöin he oikeastaan haluavat kysyä: "Nukkuuko vauva heräämättä aamuun?" Kun moni vanhempikin vauva kuitenkin heräilee yöllä, syntyy äidissä epätoivo: “Enkö minä osaa hoitaa vauvaani niin kuin pitäisi?” Meidän kulttuurimme on etäännyttänyt vauvat oman huoneen pinnasängyn pohjalle. Länsimainen “hyvä” vauva nukkuu kiltisti yksin.

Millaisia tarpeita lapsella on?

Itku on lapsen tarkoituksellinen viesti ympäristölleen ja se tarkoittaa, että minun on paha olla. Afrikkalaiset äidit ovat perinteisesti olleet ympärivuorokautisessa ihokontaktissa lapsensa kanssa. Vauvan on harvoin paha olla, koska äiti on oppinut herkästi oivaltamaan sen tuhinat ja värähtelyt. Nämä äidit hoitavat itkua ennaltaehkäisevästi.
Rinnalla ja sylissä äidillä on tuhannet keinot sanoa lapselle: “Sinä olet ihana, iloitsemme sinusta!” Myönteisen minäkuvan ja perusluottamuksen syntyminen on vauvavuoden keskeinen haaste.

Meidän kulttuurimme vaatii sekä äidiltä että vauvalta itsenäisyyttä. Monet vauvanhoito-ohjeet perustuvat edelleen siihen käsitykseen, että vauva on viekas ja vallanhaluinen. Siksi se on pidettävä kontrollissa, sillä jos pahalle antaa pikkusormen, se vie koko käden.
Tällaisia synnynnäisiä avuja vauvalla ei kuitenkaan ole. Valtaosa vauvan tarpeista ei ole pelkästään fysiologisia tarpeita, kuten usein kuvitellaan. Hänellä on myös tunne-elämän tarpeita.

Millaista on hyvä hoiva?

Ihmislapselle ihokosketus on kokonaiskehityksen kannalta keskeistä. Pitkä sikiökausi takaa runsaan kosketussimulaation. Raskauden lopulla ja synnytyksessä ahdas kohtu ja pitkä synnytyskanava viimeistelevät hieronnan. Myös pikkulapsen perusturvallisuus on aluksi täysin iho- ja liikeaistimusten varassa. Iho on vauvan tärkein rakkauden kanava: sen kautta lapsi saa kuvan omasta itsestään.

Äidin antama lämmin hoiva on lapselle elintärkeää. Tämä ajatus on Ritva Kuusiston, jonka kirja Imetän ja hoivaan on vuosia ollut imettävien äitien raamattu. Kuusiston mukaan tulevaisuuden yhteiskuntaluokkia eivät määrää raha tai asema vaan lapsena saatu hoiva. Meidän kulttuurimme korostaa paljon verbaalista puolta ja äidin käsketään puhua ja lukea lapselle paljon. Tämä ei saisi kuitenkaan tapahtua kehon kielen kustannuksella. Ritva Kuusiston sanoin: Vauvalle ei voi kirjoittaa kirjettä, että äiti rakastaa sinua. Vauvan pitää saada kokea se.

Pienen lapsen etuoikeus on saada luottaa vanhempiinsa päivin ja öin. Kun vauva nukkuu vanhempiensa kanssa samassa huoneessa tai sängyssä, hän saa nopeasti varmuuden, ettei häntä ole hylätty. Noin vuoden ikäisenä alkaa lapsella olla ajattelun puolesta paremmat mahdollisuudet selviytyä yksinäisyydestä. Siihen asti hän on kokenut, ettei äitiä ole olemassa, ellei äiti tunnu tai näy.

Lisätietoja
Ritva Kuusisto: Imetän ja hoivaan

Toimittaja
TIIA VÄRE