18.12.2001 Mitä on Dysfasia? Dysfasia tarkoittaa lapsen kielenkehityksen erityisvaikeutta. Kyseessä on neurologinen häiriö, jonka oireita ovat puheen ja muun kielellisen kehityksen hitaus ja poikkeavuus. Lapsilla esiintyy usein ongelmia myös lukemisessa, kirjoittamisessa, sosiaalisissa taidoissa ja motoriikassa. Dysfasiadiagnoosi tehdään sulkemalla pois muut mahdolliset kielihäiriön syyt, kuten esimerkiksi kuulovamma, yleinen älyllisen kehityksen jälkeenjääneisyys, psyykkinen sairaus tai ympäristön virikkeettömyys. Dysfaattisten lasten määrä kasvaa Dysfasiadiagnoosin saaneita lapsia ja nuoria on Suomessa tällähetkellä noin kymmenen tuhatta ja määrä kasvaa koko ajan. Kasvua selittää osin diagnosoinnin ja tutkimuksen kehittyminen. Joidenkin tutkijoiden mukaan dysfasian lisääntyminen voisi johtua myös ympäristötekijöiden ja elintapojen muuttumisesta. Kun lapsella todetaan puheen ja kielenkehityksen vaikeus, kannattaisi kuntoutus aloittaa heti riippumatta siitä, onko diagnoosi varmistunut dysfasiaksi. Pienen lapsen puheen ja kielen kehitystä seurataan jo neuvolassa. Jos kehityksessä todetaan selvää viivettä, lapsi pitäisi ohjata heti puheterapeutin ja erikoislääkärin tutkimuksiin. Aina näin ei kuitenkaan tapahdu, sillä usein luotetaan siihen, että lapsen puhe selkiytyy ajan myötä. Turun yliopistollisen keskussairaalan lasten neurologin Matti Sillanpään mukaan dysfasia voitaisiin nykylaittein-ja tutkimuksin todeta jopa jo puolivuotiaalta lapselta. Käytännössä kuntien säästölinjat ja opettaja-ja lääkäripulat siirtävät sairauden havaitsemista ja hoitoa pitkälle kouluikään. Kuntotus- ja opetustarve Kuluneiden 30 vuoden aikana lasten erityisluokkamuotoinen opetus on laajentunut eri puolelle Suomea. Nykyisin reilut tuhat dysfaattista oppilasta käy koulua heille tarkoitetuissa erityisluokissa. Lisäksi huomattava osa lapsista on yleisopetuksessa erilaisten tukitoimien avulla. Dysfaattisten lasten koulunkäyntimahdollisuudet kuitenkin vaihtelevat kunnittain. Erityisesti Etelä-Suomen kasvukeskuksissa ja Pohjois-Suomen pienissä kunnissa on tällä hetkellä huutava pula kuntoutuksen koko kirjosta – erityisopettajista, puheterapeuteista ja koulutetuista koulunkäyntiavustajista sekä pienistä opetusryhmistä. Pahimmillaan resurssipula voi aiheuttaa dysfaattisten lasten ja nuorten syrjäytymistä yhteiskunnasta, heikkoa itsetuntoa ja huonoja koulunkäyntikokemuksia. Toimittaja Lisätietoja: Aivohalvaus-
ja dysfasialiitto ry kirjallisuutta: ”Sanat sekaisin?” Ahonen, Timo, Siiskonen, Tuija, Aro, Tuija (toim.)
|
