24.4.2001
Neuvoloiden uudet haasteet

Suomessa on kattava neuvolajärjestelmä, jonka avulla perinteiset lastentaudit on saatu tehokkaasti kuriin. Mutta nyt neuvola on uusien haasteiden edessä. Mitä ja miten pitäisi tehdä, kun lapsiamme vaivaa yhä enemmän henkinen pahoinvointi?

Suomessa jokainen uusi sukupolvi on ollut vuosikymmeniä edellistä terveempi. 90-luvun puolivälissä laman jälkeen tuli kuitenkin selkeä käänne. Henkinen pahoinvointi on kääntynyt kasvuun ja yhä useammin se koskettaa myös lapsia. Onko tehokkaasta neuvolasta yllättäen tullutkin tehoton? -Neuvola on hyvä hetki ja paikka mitata myös henkistä vointia, mutta se on vaikeaa. Lapsia pystytään mittaamaan ja painoa punnitsemaan, mutta henkiseen pahoinvointiin ei ole mittareita. Se pitää neuvolan tädin nähdä ja ohjata, pohtii kolmen lapsen isä ja isien keskusteluryhmää vetävä savonlinnalainen Kari Palassalo.

Perheiden pahoinvointi ei ole yksin neuvoloiden asia. Samojen ongelmien kanssa työtä tekevät päiväkodit, koulut, terveydenhuolto ja sosiaalityö. Koska perheen pahoinvointi koskettaa myös aivan pienimpiä lapsia, olisi ongelmat hyvä saada käsittelyyn jo neuvolassa. -Koska neuvolaa ei ole sidottu lapsilisäjärjestelmään tai mihinkään muuhunkaan eli tämä on vapaaehtoinen järjestelmä, mutta saavuttaa siitä huolimatta suomalaiset perheet ainakin 99-prosenttisesti, meillä on hyvä sauma auttaa, kunhan vaan keinot löytyvät, myöntää terveydenhoitaja Eila Holopainen Savonlinnan pääterveysaseman neuvolasta.

Perheiden ongelmien taustalta löytyy monia asioita: Ukit ja mummit ovat usein kaukana ja läheisten turvaverkosto puuttuu, elämän helppoudesta on tullut muoti-ilmiö ja riitojen kipukynnys on matalalla, pettymyksiä ei kestetä ja aika on kortilla. Vaikeudet eivät katso edes perheen taloudellista tilannetta. Myös monen uraohjuksen lapset voivat huonosti. Holopainen ja Palassalo ovat yhtä mieltä ongelmien taustasta.
-Suurin ongelma on ajankäyttö: ei ole aikaa perheelle, lapsille, eikä itselle. Vanhemmat eivät jaksa. Lapsi on haluttu ja se on ihana, mutta voimat loppuu. Olisiko kyse siitä, että hajotetaan elämää liikaa, halutaan paljon lyhyessä ajassa: opiskella, tehdä työtä, harrastaa, hoitaa perhettä ja kotia. Se on aikamoinen yhtälö, he pohtivat.

Muuttuneessa maailmassa myös neuvola on muutosten edessä. -Koska se terveydenhuolto on jo korkealla tasolla, voisi neuvolaa ohjata siihen, että pintaa syvemmältä katsottaisiin äitejä, isiä ja perheitä ja niiden murheita. Sitä kautta pystyisi ohjaamaan perheitä tukiryhmiin, ettei se paha olo kasvaisi liian suureksi, hahmottaa Palassalo, joka toivoo neuvolan henkilökunnalle lisää koulutusta. Holopainen on samaa mieltä. -Asioita voidaan muuttaa. Minä peräänkuulutan asennetta ja sitä, ettei kaikkia asioita tarvitse hyväksyä. Työtekijöille lisää oppia ja halua tehdä tätä työtä. Tämä on kivaa työtä, vakuuttaa Holopainen punnitessaan ja mitatessaan kuusikuukautista Inkaa. Koulutuksen tielle moni neuvola on myös jo lähtenyt.

Tuore tutkimus lasten muistoista antaa myös vanhemmille lohdutusta. Hötkyily ja vauhti onkin turhaa, lapset kun muistavat parhaiten sen tavallisen arjen. - Musta se viestittää vanhemmille, että arkiasiat, se että laitetaan ruokaa, tiskataan, käydään päiväunille yhdessä ja tehdään retki pihamaalle, ovat tärkeitä. Jos ajatellaan viikkoa, arkea on paljon juhlaa enemmän, mutta arjen arvostus on unohtunut. Eletään ja halutaan kokea huippuhetkiä, mutta lasten kanssa eläminen on arkea, muistuttaa Holopainen

Toimittaja: HELI JÄRVINEN