25.9.2001
Kun sydän pettää

Paula Ruonalalle sydänleikkaus
oli uuden elämän alku

Tyrnäväläinen 47-vuotias Paula Ruonala on entinen parturikampaajayrittäjä. Toistakymmentä vuotta kestänyt ura katkesi, kun hänelle tehtiin sydämen ohitusleikkaus 1993. Paulan sairaskertomus alkoi jo lapsuudessa hänen sairastuttuaan yhdeksänvuotiaana diabetekseen.
Tutkimusten mukaan diabetes lisää naisten sepelvaltimoriskiä. Paulan sydän alkoi oireilla kymmenkunta vuotta sitten.
- Ensimmäiset oireet olivat sitä, että minulla oli pala kurkussa, hän kertoo. Paula epäili sydänoireittensa syyksi diabetestä. Hän kysyi lääkärin vastaanotolla, voisiko tästä olla kysymys.
- Lääkäri ei kommentoinut kysymystäni, vaan kirjoitti lähetteen rasituskokeeseen.
Paula jatkoi vaivoistaan huolimatta työtään, mutta joulukuussa 1993 tilanne oli jo sellainen, että liikkuminen alkoi käydä ylivoimaiseksi.
- Vähäinenkin pyöräily, puoli kilometria, antoi semmoisia oireita kuin rintakehä olisi ollut täynnä kekäleitä, hän kertoo. Kun Paula lopulta joutui leikattavaksi teho-osastolle, hän oli jo saanut sydäninfarktin. Leikkaus tuli liian myöhään.
- Sydänlihakseen tuli pysyvä vaurio eli osa sydänlihaksesta on toimintakyvytön.

"Oli luottamus lääkäreihin"

Vaikka edessä oli iso leikkausoperaatio, se ei Paulaa pelottanut.

- Ajattelin, että lääkärit tekee parhaansa ja jos jotain muuta tapahtuu, se on jonkun muun käsissä, hän muisteli. Usko ja luottamus hoitoon kävi ilmi myös pari vuotta sitten hyväksytyssä väitöskirjatutkimuksessa, jossa Oulun yliopiston hoitotieteen ja terveyshallinnon terveystieteiden tohtori Hannele Lukkarinen selvitti 280 sepelvaltimopotilaan elämänlaatua ja -kulkua ennen ja jälkeen hoidon. Kaikki tutkittavat sairastivat vakavaa sepelvaltimotautia. Heidän elämänlaatunsa oli keskimääräiseen suomalaiseen väestöön verrattuna huomattavasti huonompi.

- Itse sairauden hoitoon potilaat olivat erittäin tyytyväisiä. He sanoivatkin, että he antoivat täydet kymmenen pistettä ohitusleikkaukselle ja hoidolle, Lukkarinen kertoo. Vaikka potilaiden fyysinen elämänlaatu leikkauksen ansiosta parani, henkisellä puolella kävi toisin. Jatkohoitoon ei oltu tyytyväisiä.

- Kuulin useammilta ja useammilta ihmisiltä, että he jäivät todella yksin. Ihmiset halusivat vertaisryhmiä, joissa olisi saman asian kokeneita ihmisiä. Vain sellaiset ihmiset voivat ymmärtää toisiaan, Lukkarinen selvitti.
Osa potilaista ei kuitenkaan masentunut eikä eristäytynyt muista, vaan he kokivat vakavasta sairaudesta selviytymisen uutena elämän mahdollisuutena. Näin kävi myös Paula Ruonalalle. Elämän sisällöksi on tullut harrastustoiminta ja vapaaehtoistyö sydänsairaiden parissa. Paula Ruonalalla on menossa neljäs vuosi Tyrnävän sydänyhdistyksen sihteerinä.

- Se on ollut hyvin antoisaa, koska siellä on samoja asioita kokeneita ja nähneitä, ja sydänsairaus on sellainen asia, joka yhdistää, hän sanoo.

Toimittaja
SEPPO KORHONEN