4.11.2003
MUKSUN MUKANA –
EROLASTEN RYHMÄSSÄ

Myös lapsi eroaa, kun vanhempien avioliitto kolahtaa karille. Suurta elämäntavan muutosta on vaikea ymmärtää ja tulevaisuus pelottaa.
Naantalissa kuusi 5-6-vuotiasta lasta kokoontuu joka toinen viikko omaan avioerolasten ryhmään leikkimään, askartelemaan ja juttelemaan. Ryhmän takana ovat Pelastakaa Lapset Ry:n Naantalin yhdistys ja Naantalin kaupunki. Naantalin pilottiryhmän kokemusten perusteella ryhmän mallia on tarkoitus levittää myös muualle maahan.

AVIOEROSSA LAPSIKIN EROAA

- Me ollaan erottu, kuvaa pikkuinen poika elämäntilannettaan vanhempien avioeron jälkeen.

- Tämä ”avioerossa lapsikin eroaa” on oikeastaan yhden meidän ryhmän lapsen suusta tullut kommentti, eli hän tosiaan sanoi, että me ollaan erottu, eli hän koki hyvin vahvasti sen, että hän on siinä yhtä lailla eronnut kuin vanhemmatkin. Ja se on ihan totta. Eli ei se ero kosketa pelkästään vanhempia, vaan siinä myös lapsi joutuu luopumaan toisesta vanhemmastaan enemmän kuin toisesta, kertoo psykologi Heli Jäykkä Naantalin Pelastakaa lapset ry:stä.

PELKOA TUNTEMATTOMASTA

Avioerossa kyse on aina totutun elämäntavan suuresta muutoksesta. Entinen on tuttua. Uusi taas tuntematonta ja siksi pelottavaa.

- Se on lapselle ennen kaikkea arkikokemusten muutos, eli arki näyttää erilaiselta. Lapsella on ollut tuttu ja turvallinen koti, ja nyt sitten eron myötä hän jää asumaan joko äidin tai isän luo, ja niistä arkikuvioista tulee jollain lailla erilaisia.

- Lapset reagoivat avioeroon hirveän eri tavalla, ja kaikenlaista oireilua siitä voi lapselle tulla: se voi olla esimerkiksi puhdasta kaipaamista, ikävää, itkeskelyä, univaikeuksia tai sitten toisaalta ehkä kiukkua vanhempia kohtaan.

AVIOEROLAPSILLE OMA RYHMÄ

Tilastotietojen mukaan avioeroprosessin keskelle joutuu maassamme surullisen paljon lapsia: noin
17 000 vuodessa. Naantalissa avioerolapsille on tarjolla ryhmä, jossa he voivat ohjatusti käydä läpi tunteitaan. Ryhmässä lapsi myös huomaa, ettei hän olekaan ainoa, joka on käynyt saman myllerryksen läpi.

- Ajatuksena ryhmän perustamisessa oli se, että erotilanteessa lapsi kokee paljon turvattomuutta, ja se on suuri muutos elämässä. Ajateltiin myös, että lapsi hyötyisi siitä, että hänellä olisi joku oma paikka, jossa häntä tuettaisiin. Ja toisaalta myös jo pienelle lapselle vertaistuki on kauhean tärkeä asia, kertoo psykologi Heli Jäykkä.

MATKOJA TUNNEMAIHIN

- Me haluttiin nimenomaan, että tässä on paljon toimintaa: piirretään, leikataan, leikitään. Eli eri tavoilla käydään läpi niitä lasten tunteita, koska heidän kanssaan ei voi vielä keskustella – heillä ei ole sanoja sille, miltä tuntuu, kertoo lastentarhanopettaja Liisa Sahlsten, toinen Naantalin erolasten ryhmän vetäjistä.

- Me käydään joka kerta jossakin, jonkun tunteen maassa. Esimerkiksi kun me oltiin vihan maassa, me revittiin sanomalehtiä ja kaikin tavoin mietittiin asioita, mitkä suututtaa, ja lapset pääsi hyppimään niiden sanomalehtiarkkien läpi, ja sitä revittiin niin, että sitä lensi, sitä oli täällä joka paikassa. Sitten seuraavalla kerralla me työstettiin sitä sanomalehtisilppua niin, että me sekoitettiin siihen liisteriä ja päästiin tavallaan työstämään myöskin sitä vihan tunnetta.

RYHMÄSSÄ TUNTEET TUTUIKSI

Erolasten ryhmässä ei siis varsinaisesti käsitellä avioeroa, vaan erilaisia tunteita.

- Joka kerralla me myöskin piirrettiin sen maan asukas, ja meillä oli siis semmoinen hahmo, jolla oli vain pää ja vartalo ja jalat, ja lapset piirsivät sitten käden asennot ja ilmeet, ja myöskin mietti, mitä asioita se sen maan asukas pelkää tai vihaa tai mistä asioista hän on pettynyt.

- Se oli ihan selvästi huomattavissa, että aluksi he puhu niin kuin ulkopuolisesta siitä kuvasta, joka tuntee jotain, mutta sitten kun me oltiin muutaman kerran kokoonnuttu, niin he sanoivat ihan suoraan, et mua suututtaa, tai mä olen pettynyt, eli oli helpompi ilmaista se oma tunne, kertoo Liisa Sahlsten.

PIIRROKSISSA KOKO PERHE

Lapsi usein toivoo, että vanhemmat palaisivat takaisin yhteen. Hän ei aina sano sitä sanoin, mutta se voi ilmetä esimerkiksi piirroksissa: perhekuvissa näkyvät molemmat vanhemmat vielä pitkään eron jälkeen.

- Oikeastaan ihan kivakin että niissä piirroksissa on vielä molemmat vanhemmat mukana, koska eihän se lapsi osaakaan sitä ymmärtää, että yhtäkkiä isä ei olisi enää isä. Eli isä on ihan yhtä lailla perheenjäsen tai äiti on ihan yhtä lailla perheenjäsen, vaikka sitten asutaankin eri katon alla, sanoo psykologi Heli Jäykkä.

LAPSI SELVIÄÄ EROSTA

Vanhempien ero ei yleensä vaurioita lapsen kehitystä. Lapsen hyvinvoinnin kannalta on kuitenkin ratkaisevaa se, miten vanhemmat kykenevät käsittelemään omia tunteitaan ja tukemaan häntä muutoksissa. Kaikkein tärkeintä on vakuuttaa lapselle, että vanhempien ero ei ollut hänen syytään. Mitä pienempi lapsi on, sitä itsekeskeisempää ja konkreettisempaa hänen ajattelunsa on. Hän kuvittelee helposti aiheuttaneensa eron, vaikka kukaan ei vihjaisi niin. Lapselle ei voi liikaa hokea sitä, että ero on aikuisten ratkaisu ja aikuisten asia.

AVOIMUUS KANNATTAA

Asioiden selvittäminen ja avoimuus ovat tärkeitä. Lapsen täytyisi myös saada käydä läpi kaikki ne tunteet, jotka eroon liittyvät: surun, pettymyksen, vihan ja jopa ilon.

- On hyvä antaa lupa, että erosta saa puhua, ja jos lapsi ei ole heti valmis siitä puhumaan tai asiaa miettimään, niin sitä on ehkä hyvä tuoda aika ajoin esiin. Ennen kaikkea pitäisi antaa lupa niille tunteille, eli ihan sanoa se, että on lupa tuntea ikävää ja on lupa olla vihainen, muistuttaa Heli Jäykkä.

- Ja se vanhempien pitäisi muistaa, että siinä oman tuskan keskellä lapsen kaipaus pitäisi kuitenkin hyväksyä

TAVALLISTEN LASTEN TAVALLISIA TUNTEITA

Tunteet, jotka eroryhmässä tulevat esille ovat itse asiassa aika tavallisia: pelkoa siitä, että kaatuu ja sattuu tai että joku vetää tukasta tai nenästä, ja vihaa siitä, kun kaverit eivät ota mukaan leikkiin.

- Mun mielestä ne on niitä samoja tunteita, kuten syyllisyyden tunteita ja rajan hakemista, niin kuin muillakin tämän ikäisillä lapsilla. Eli mä en oikeastaan koe, että he olisivat sillä tavalla niin kovin erilaisia lapsia. Kyllähän esim. ihan ehjässäkin perheessä on sisaruussuhteita, joihin liittyy kateutta ja kiukkua, ja samaten eivät ne päiväkodin lapsiryhmän ihmissuhteetkaan aina ole niin ongelmattomia, että kyllä niitä samoja tunteita mun mielestä kaikki tämän ikäiset lapset käy läpi, muistuttaa erolasten ryhmän vetäjä Liisa Sahlsten.

Asiantuntijat:
HELI JÄYKKÄ, psykologi,
Naantalin Pelastakaa lapset ry

LIISA SAHLSTEN,
lastentarhanopettaja Naantali

Toimittaja: TIIA VÄRE