|
16.3.2004 Vanhusten hoito on pyritty siirtämään laitoksista koteihin 1990-luvun alkupuolelta lähtien. Näin ikääntyville on haluttu antaa mahdollisuus elää itsenäisesti omaisten ja lähiympäristön tukemana. Suuntaus on tuottanut tulosta ainakin määrällisesti: Yli 75-vuotiaita on tällä hetkellä ympärivuorokautisten sosiaali- ja terveyspalvelujen eli tehostetun palveluasumisen, vanhainkotien ja terveyskeskusten asiakkaina vain noin 10 %.
84-vuotias Iita Keränen kuuluu siihen vanhusten vähemmistöön, joka on päässyt säännöllisten palvelujen piiriin. Hänen hoidostaan huolehtii Pulkkilan kotipalvelu vuorokauden ympäri. Iita asuu vanhustenkotiyhdistyksen vuokra-asunnossa ja on hoitoonsa tyytyväinen. Hänelle tuodaan ateria viisi kertaa päivässä ja apua saa hälyttää puhelimella milloin vain. Liikkuminen onnistuu rollaattorin turvin. Yhden puutteen Iita kuitenkin mainitsee. – Vieraita saisi käydä enemmän. Minä tykkäisin, että kävisi ihmisiä. KOTIPALVELU – ”KEVYTTÄ” LAITOSHOITOA? Laitospaikkojen vähentyminen on lisännyt painetta avohoidossa. Siitä näyttääkin tulleen eräänlainen laitoshoidon ”kevyt” vastine. Kodinhoitaja Pirkko Heinonen, joka työskentelee Pulkkilan kotipalvelussa, on ollut alalla yli kaksikymmentä vuotta ja nähnyt sen muuttumisen. – 1970-luvun lopulla me teimme enimmäkseen siivoustöitä ja käytimme ihmisiä kaupassa. Hoitopuoli oli vanhusten osalta vähäisempää, mutta sitten oli lapsiperheitä. 1980-luvulla tämä alkoi muuttua hoitotyöksi ja -90-luvulla lapsiperheet jäivät pois. Sen jälkeen tänne kotipalveluun on tullut aina vain enemmän ja enemmän huonokuntoista väkeä. Sosiaali- ja terveyspalvelut kohdentuvat nykyisin entistä iäkkäämmille ja huonokuntoisemmille vanhuksille. Tilastollisesti myös kotihoitoapua saavien määrä on pienentynyt viimeisen kymmenen vuoden kuluessa. Vanhustenhoidosta vastaavia työntekijöitäkin on aikaisempaa vähemmän suhteessa 75 vuotta täyttäneeseen väestöön. – Meillä on hoidossa henkilöitä, joita virallisesti pitäisi nimittää saattohoidossa oleviksi. He ovat raskaan hoidon tarpeessa. Useimpien kanssa joudutaan käyttämään vaippoja, jotta iho pysyisi ehjänä. Osa asiakkaista on niin heikkokuntoisia, että jos he eivät jostain syystä saisi kotipalvelua, niin kyllä he kuolisivat ihan konkreettisesti nälkään, koska eivät pysty itse hälyttämään edes apua, Hienonen sanoo.
KIIRE JA STRESSI HEIKENTÄVÄT LAATUA Kunnat saavat nykyisin päättää itse ikääntyneiden hoitoon liittyvistä ratkaisuista, joten niissä esiintyy vaihtelua. Eri läänien välillä ei ole kuitenkaan havaittavissa suuria eroja vanhusten palveluissa. Pulkkilassa 8,5 kotipalvelun työntekijää huolehtii 38 asiakkaan hoidosta ympärivuorokautisesti. Aamuvuoro tehdään neljän henkilön voimin ja iltavuoroon tulee kaksi hoitajaa. Yöllä yksi kotipalvelun työntekijä huolehtii asiakkaista yhdessä Koivulehdon palvelukeskuksen osastonhoitajan kanssa. Suuri työtaakka koettelee henkilöstöä myös monessa muussa kunnassa. Ritva Kitinoja, joka toimii Kunta-alan ammattiliiton Oulun seudun aluepäällikkönä, on huolestunut kotihoitohenkilöstön jaksamisesta. – Työntekijät eivät koe saavuttavansa työssä parhaita mahdollisia tuloksia, kun aikaa jää liian vähän yhdelle asiakkaalle. Tästä aiheutuu työuupumusta ja stressiä joka näkyy osasyynä myös sairaspoissaoloissa. Kotipalveluhenkilöstöllä on poikkeukselliset poissaolot.
Sijaisia on vaikea saada poissaolevien työntekijöiden tilalle. Sosiaali- ja terveysministeriö sekä Suomen Kuntaliitto antoivat vuonna 2001 Ikäihmisten hoitoa ja palvelua koskevan laatusuosituksen. Siihen ei kuitenkaan sisälly suositusta kotihoitohenkilöstön määrästä, vaikka laitoshoidon työntekijämäärä on huomioitu. – Toivottavasti saataisi jonkinlaiset suositukset. Silloin olisi edes jokin runko, johon voitaisiin vedota. Kotihoidon osalta tilanne on ongelmallinen. Jos työntekijä kokee, että työtä on liikaa ja joutuu sitä johdolle todistelemaan, niin johto ei näe asiaa aina samalla tavalla, Kitinoja sanoo. AHTAAT TILAT JA PUUTTEELLISET VÄLINEET Kodinhoitajat työskentelevät yleensä yksin tiloissa, joita ei ole suunniteltu hoitoympäristöksi. Kotien wc- ja pesutilat ovat usein ahtaita eikä niihin pääse sisälle pyörätuolilla tai rollaattorilla puhumattakaan, että avustaja mahtuisi mukaan. Apuvälineitä, jotka helpottaisivat asiakkaan elämää ja hoitajan työtä, ei ole aina saatavilla.
– Sängyt ovat liian matalia. Vanhukset eivät jaksa ponnistaa niistä ylös. Sitten, kun meillä on sänkyyn hoidettavia asiakkaita, niin nostolaitteet ovat kiven alla. Meillä ei ole myöskään geriatrisia tuoleja niille, jotka joutuvat istumaan kuntonsa vuoksi pyörätuolissa. Suihkutuolit eivät ole turvallisia asiakkaille, jotka eivät jaksa enää istua, Heinonen luettelee. Laki lääkinnällisestä kuntoutuksesta sekä monet muut lait ja säädökset velvoittavat kunnat ja sairaanhoitopiirit antamaan apuvälinepalveluja. Suuria ja kalliita apuvälineitä, jotka säästäisivät hoitajien selkää ja niveliä, luovutetaan koteihin harvoin. Heinosen mukaan suurin osa vanhuksista haluaa asua omassa kodissaan mahdollisimman pitkään, mutta kaikki eivät. Asiakas ei voi valita sitä, asuuko hän laitoksessa vai kotona. Heinonen arveleekin, että jos kotipalveluun saataisi asianmukaiset työvälineet, se ei enää olisikaan kovin edullista laitoshoitoon verrattuna. Kitinojan mukaan apuvälineiden saatavuudessa on eroavaisuuksia eri paikkakunnilla, mutta niitä ei ole aina saatavilla. Joskus ongelma on siinäkin, että niitä ei ole haettu riittävän ponnekkaasti. Toisaalta kaikki asiakkaat eiväthalua kotiinsalaitoskäyttöön tehtyjä laitteita. SUOMI
HARMAANTUU JA KUNTIEN Vanhusten määrä kasvaa koko ajan ja samalla palveluntarve lisääntyy. Nyt kunnallista kotipalvelua annetaan pääosin niille, jotka tarvitsevat sitä eniten ja joiden luona on käytäväuseita kertoja vuorokaudessa. Olisikin syytä miettiä myös sitä, miten vanhusten kotona asumista voitaisiin tukea, jotta heidän toimintakykynsä pysyisi yllä mahdollisimman pitkään.
– Vanhusten kotona selviytymisen tukeminen on ihanteellinen päämäärä, mutta jotta hoito olisi laadukasta, niin toki se vaatii tekijöiltä. Kunnilta puuttuu yleensä kokonaisvaltainen suunnitelma siitä, miten tämä ongelma ratkaistaan, kun toisaalta kuntien rahavarat vähenevät ja toisaalta väestö ikääntyy. Jos kotihoitoon painotetaan, sinne täytyy antaa myös riittävästi resursseja, Kitinoja sanoo. Asiantuntijat:
Ritva Kitinoja, Oulun seudun aluepäällikkö, Kunta-alan
ammattiliitto Toimittaja: Kirsi Schali Apuvälinepalveluihin liittyvää tietoa löytyy linkistä: www.stakes.fi/apudata |
