Akuutin Arkisto
11.10.2005
Malarian historia Suomessa
Malaria on vastoin yleistä luuloa ollut yleinen ja vakava sairaus Suomessa. Tauti tuli suuressa mittakaavassa maahan 1600-luvulla, todennäköisesti 30-vuotisen sodan lieveilmiönä, mutta sitä oli esiintynyt jo paljon aiemminkin. Erityisen paljon malariaa sairastettiin Suomessa 1700- ja 1800 -luvuilla.
Malaria levisi meillä vuosisatoja pääasiassa sisätiloissa koska malariasääski talvehti ihmisasunnoissa, joissa oli ympäri vuoden malarialoisen lisääntymisen edellyttämä lämpötila. Taudista käytettiin nimityksiä vilutauti, horkka tai ruotsiksi frossa.
Vuosien 1750 ja 1850 välillä Suomessa kuoli malariaan 10 000 ihmistä, mutta vuosissa oli suuria eroja. Lämpiminä kesinä horkkahyttysiä kuoriutui paljon, mikä tiesi pahaa malariaepidemiaa ja korkeaa kuolleisuutta seuraavana vuonna.
Kolmannes sairastui
Arviolta runsas kolmannes väestöstä sairasti horkan jossakin elämänsä vaiheessa. Malaria menestyi erityisen hyvin suurten vesien äärellä. Ahvenanmaalla tautia esiintyi niin paljon, että käytännössä jokainen ahvenanmaalainen sairasti sen ainakin kerran elämässään. Malariaa sairastettiin yleisesti myös Perämeren suurimmassa saaressa Hailuodossa. Maailman pohjoisin kotoperäinen malariatapaus tiedetään Utsjoelta, mutta epidemioita oli aina Kittilää myöten. Suomen ensimmäinen malarialääkettä valmistanut kiniinitehdas perustettiin 1800-luvun alussa Ouluun. Cinchona-puun kuoresta kiniiniä valmistavan laitoksen perusti apteekkari Johan Julin.
Historiantutkija, filosofian tohtori Lena Hulden on tekemässä väitöskirjaa malarian historiasta Suomessa Helsingin yliopiston maa- ja metsätaloustieteelliselle tiedekunnalle. Tutkimalla kuolleisuutta, lämpötilan vaihtelua ja historiallisia dokumentteja hän on tutkijaryhmänsä kanssa päätynyt siihen, että pitkäikäinen anopheles-sääskinaaras talvehti esimerkiksi hailuotolaisten asumuksissa levittäen öisin taudin aiheuttavaa pieneliötä, malarialoista, ihmisestä toiseen.
– Vanhoista pirteistä löytyi sääskille hyvin piilopaikkoja, kertoo Lena Hulden. Niissä on paljon rakoja joista yöaktiivinen hyttynen löysi itselleen piilopaikan päiväksi. Toinen tärkeä asia oli kosteus. Nykyaikaisissa taloissa malariasääski ei pysty talvehtimaan koska ne ovat liian kuivia.
Myös vanhat kattorakenteet olivat eduksi horkkasääskelle, samoin kuin välikaton puuttuminen. Mielenkiintoista on myös se, että makuuhuoneiden lämmityksen ansiosta Suomessa oli malariasääskelle otollisemmat olot kuin esimerkiksi etelämpänä Hollannissa.
Hankala hyttynen
Elokuun puolessa välissä kuoriutuneet anopheles-hyttyset alkoivat hakeutua sisätiloihin syyskuussa. Lämpimässä sääsken elintoiminnot olivat vilkkaat ja se tarvitsi talven mittaan useita veriaterioita pysyäkseen hengissä. Jos jollakin asunnossa yöpyjistä oli malarialoinen elimistössään, sääski sai sen häneltä. Loisen lisääntyminen sääskessä edellyttää parin viikon jaksoa, jolloin lämpötila on jatkuvasti yli 16 astetta. Näin oli hyvin lämmitetyissä luotolaispirteissä ja se takasi hyvät olosuhteet malarian leviämiselle.
Anopheles on arka ja vaikea saada hengiltä. Se pistää arkuutensa takia jopa useita kertoja saman yön aikana ja levittää malariaa ihmisestä toiseen. Hailuodon suuren tautitapausten määrän syyksi tutkija sanoo sen, että asumukset saarella olivat hyvin lähellä toisiaan. Sama asutuksen tiiviys oli hänen mukaansa myös Ahvenanmaan malariatilanteen takana. Kun asuttiin lähekkäin, oltiin paljon tekemisissä keskenään. Esimerkiksi lasten yökyläily oli yleistä ja edisti omalta osaltaan malarian leviämistä talosta toiseen.
Kun malarialoisen kerran sai, siitä oli vaikea päästä eroon. Loinen saattaa olla pitkään ihmiselimistössä lepotilassa ja tauti puhkeaa usein vasta jonkin muutoksen, kuten vastustuskyvyn alenemisen, valon lisääntymisen tai jonkin muun syyn takia. Yleensä epidemiat puhkesivat keväällä.
Sääski pisti sairasta ihmistä
Malarialoista kantavat sääsket ovat tutkimusten mukaan kiinnostuneempia loisen tartuttamista ihmisistä, joiden elimistössä taudinaiheuttajat ovat aktiivisessa, tarttuvassa vaiheessa.
Ilmeisesti sairaassa ihmisessä olevat loiset pystyvät ilmaisemaan itsensä sääskelle hengitysilman tai hien kautta. Sääski pistää tämän takia mieluummin sairasta kuin tervettä ihmistä.
– Uusimpien teorioiden mukaan loista kantamattomien malariahyttysten pistot voivat laukaista ihmisessä lepotilassa olevan malarian. Tällöin ihminen paitsi sairastuu, myös tartuttaa malarialoisen sääskeen, kertoo Hulden.
Malariakohtauksessa voimakkaita vilunväreitä aiheuttava kuume nousee 39–40 asteeseen. Kuumekohtaukset toistuvat 2–3 päivän välein. Kuumeen ohella malariassa on usein voimakasta päänsärkyä, lihassärkyjä, pahoinvointia, ripulia ja yskää.
Malariakuolleisuus oli Suomessa noin 2 prosenttia, mutta malaria altisti myös monille muille sairauksille ja usein seurauksena oli erilaisia vaarallisia jälkitauteja. Vuosien 1750 ja 1850 välillä Suomessa kuoli malariaan 10 000 ihmistä. Lapsia malariaan kuoli eniten, kuten useimpiin muihinkin sairauksiin.
Lämpiminä kesinä horkkahyttysiä kuoriutui paljon, mikä tiesi pahaa malariaepidemiaa seuraavana vuonna. Pahimpina epidemiavuosina kuolleita oli yli 1 000.
Miksi malaria hävisi Suomesta?
Vaikutusta lienee maatalouden mekanisoitumisella ja salaojituksella, joka kuivatti sääskien lisääntymispaikkoja mutta suurin syy on elinolojen parantuminen. Sähkövalo ja uudet rakennusmateriaalit tekivät asumuksista malariasääskille epämukavia ja ne muuttivat kellareihin, kesämökeille ja karjasuojiin, eivätkä enää talvehdi entiseen tapaan ihmisen kanssa.
Huldenin mukaan malarian katoamiseen vaikutti ratkaisevasti isojako.
– Kun kylät hajaantuivat ja talot rakennettiin kauemmas toisistaan, eikä talvisin ei enää ollut malarialoisen edellyttämää tiivistä yhteisöä, malarialoinen ei kyennyt leviämään. Horkkahyttysten puremien määrä taas väheni kun asunnot paranivat.
Jos malaria joskus Suomeen palaa, se tulee todennäköisimmin samaan tapaan kuin se on tullut esimerkiksi Pariisin Charles de Gaullen lentokentälle. Tällä Ranskan Afrikan lennoista vastaavalla kentällä on jo pitkään ollut oma endeeminen malariakantansa. Malariahyttynen voi nykyoloissa elää meilläkin ympäri vuoden paitsi suurilla lentoasemilla myös suurissa ostoskeskuksissa.
Asiantuntija: LENA HULDEN, malariatutkija, Helsingin yliopisto
Näyttelijät hailuotolaisia harrastajanäyttelijöitä Hailuodon kotiseutumuseo Kniivilässä:
EILA RANTASUOMELA,TAPIO PIEKKOLA, ANNA KARVOSENOJA, HANNU KARVOSENOJA, MIITTA TUHKANEN, FILPPU TUHKANEN, ALEKSI KARVOSENOJA, SOFIA VIRPI, KATARIINA VIRPI, JENNI VIRPI
Toimittaja: TIMO SIPOLA