Akuutin Arkisto
13.9.2005
Mysteerinen Ménièren tauti
"Yhtäkkiä alkaa huimata ja silmissä sumenee. Katseen kohde näyttää tulevan lähemmäksi. Se alkaa pyöriä - ensin nopeasti ja pikku hiljaa hitaammin…"
Näin kuvaa kohtaustaan Ménièren tautia sairastava henkilö.
Ménièren tauti on sisäkorvaperäinen sairaus, jonka oireita ovat huimauskohtaukset, kuulon alentuminen ja korvien soiminen eli tinnitus. Kiertohuimauskohtauksiin liittyy usein pahoinvointia ja oksentelua.
Epämääräisiä oireita
– Kesällä 1997 alkoi oikea korvasoida ja myös päänsärkyoireita esiintyi. Menin työterveyslääkärille ja sain hänen kauttaan lähetteen Kainuun keskussairaalan korvapoliklinikalle. Siellä minut tutkittiin, mutta mitään ei löytynyt, kertoo kajaanilainen Hannele Kähkönen.
Korvan soiminenkuitenkin jatkui, ja seuraavan vuoden tammikuussa Kähkönen sai ensimmäisen voimakkaan kiertohuimauskohtauksensalenkillä ollessaan.
– Maailma pyöri ja oksetti. Kohtauksesta toipumiseen meni pari kolme päivää. Sen jälkeen olin sairauslomalla töistä ja oireet tasoittuivat hiljalleen.
Vielä samana kesänä Kähköstä tutkittiin neurologian poliklinikalla, mutta mitään poikkeavaa ei vieläkään todettu. Kähkönen kävi kuitenkin kontrolleissa keskussairaalan korvapoliklinikalla, ja kun muut sairaudet oli suljettu pois, Ménièren tautidiagnosoitiin vuonna 1998.
– Olihan se sitten kuitenkin helpotus, kun sai tietää, mistä nämä epämääräiset oireet – tasapaino-ongelmat, näköhäiriöt ja kuulon alentuminen – johtuivat, toteaa Kähkönen.
Vaihtelevia kausia
Hannele Kähkönen on sairastanut Ménièren tautia kahdeksan vuotta. Taudin alkuvaiheessa työnteko onnistui, vaikka aika ajoin hänen olikin pidettävä lyhyempiä tai pidempiä sairauslomia. Keväällä 2002 Kähkönen alkoi työskennellä puolipäiväisenä kuntoutustuen turvin. Tauti muistutti kuitenkin olemassaolostaan reilun vuoden kuluttua ja Kähkönen joutui jäämään pois töistä. Tällä hetkellä hän on määräaikaisella kuntoutustuella vuoden 2005 loppuun saakka.
– Tälle taudillehan on hyvin tyypillistä hyvien ja huonojen kausien vaihtelu. Varsinkin silloin kun huono kausi sattuu, niin se vaatii kärsivällisyyttä, koska tauti täytyy ottaa huomioon jokapäiväisissä askareissa. Esimerkiksi linja-auton tai auton kyydissä voi tulla huono olo, joka saattaa laukaista kohtauksen. Myös kirkkaat valot tai hämärä tai vaikkapa äkilliset liikkeet voivat aiheuttaahuimauskohtauksen.
– Mutta onneksi sen tietää, että kun huono kausi on meneillään, niin se parempikin kausi on sieltä sitten tulossa. Kun aina ajattelee niin, niin sillä tavalla selviää eteenpäin, mainitsee Kähkönen.
Tuntemattomia syitä
Ménièren taudinkuvan esitti ensimmäisen kerran ranskalainen lääkäri Prosper Ménière jo vuonna 1861. Perimmäistä syytä Ménièren tautiin ei sen pitkästä historiasta huolimatta vieläkään tiedetä. Oireet aiheutuvat sisäkorvan nesteturvotuksesta, mutta turvotuksen aiheuttajaa ei varmuudella tunneta. Syitä voivat olla perinnölliset tai rakenteelliset seikat, virusinfektiot tai allergiat.
– Koska taudin taustalla on sisäkorvan nesteturvotus, niinhoitomenetelmät tähtäävät siihen, että nesteturvotus saataisiin tavalla tai toisella poistettua tai ainakin lievitettyä. Lääke-hoitona voidaan käyttää nesteenpoistolääkkeitä tai betahistiinia, joka on sisäkorvan verenkiertoon vaikuttava lääke. Lisäksi kaikille potilaille annetaan ohjeeksi välttää suolan käyttöä ruokavaliossa, koska suola sitoo nestettä elimistöön. Sen ohella sitten annetaan myös lääkehoitoa akuutteihin kohtauksiin, koska Ménière-kohtaukset voivat olla hyvin rajuja, kertoo korva-, nenä- ja kurkkutautien erikoislääkäri Jouko Kotimäki.
Ménière-potilaan tulee noudattaa kohtuutta erilaisten nautintoaineiden, kuten kahvin, alkoholin ja tupakan käytössä. Uni- ja valverytmin olisi hyvä olla mahdollisimman säännöllinen ja stressiä tulisi välttää. Myös säännöllinen liikunta on tärkeää, koska hyvä yleis- ja lihaskunto auttavat taudin hallinnassa.
– Ennuste on hyvinkin yksilöllinen. Keskimäärin voidaan sanoa, että tauti tulee heikentämään kuuloa siinä sairaassa korvassa. Myös tasapainotoiminnat heikkenevät ajan myötä, mutta eivät yleensä niin merkittävästi, että aiheutuisi pysyvää invalidisoitumista. Pysyvää parannuskeinoa ei ole tällä hetkellä olemassa, mutta on monia hoitomenetelmiä, joilla taudin oireet saadaan siinä määrin hyvin hallintaan, että taudin kanssa pärjää, mainitsee Kotimäki.
Historian havinaa
Ensimmäinen Ménièren tautiin sopiva kuvaus löytyy jo Rooman valtakunnan ajoilta. Julius Caesarin kerrotaan kärsineen kaatumissairaudesta, johon liittyi tasapainovaikeuksia ja huimausta.
Myös uskonpuhdistaja Martti Luther kärsi huimausoireista, jotka häiritsivät hänen raamatunlukuaan. Luther kirjoitti kirjeissään, miten paholainen hyökkäsi hänen toisen korvansa kimppuun ja aiheutti korvien soimista kirkonkellojen tavoin.
Lisäksi kuuluisan hollantilaisen taidemaalarin Vincent van Goghin sanotaan kärsineen huimauskohtauksista, joihin liittyi pahoinvointia ja korvien soimista. Oireiden seurauksena van Gogh leikkasi eräänä yönä toisen korvansa irti ja lähetti sen rakastajattarelleen.
Nykypäivänä Ménièren tautiin ei liity enää moista dramatiikkaa, mutta edelleen se vaatii tautia sairastavalta paljon:
– Tämä tauti vaatii hurjasti kärsivällisyyttä. Pitää vaan muistaa, ettei jää kotiin miettimään asioita ja murehtimaan. Jos ei itse voi lähteä ystävien tai sukulaisten luo käymään, niin kutsuu heitä sitten kylään tai soittaa heille. Tässä tulee vaan helposti niin araksi, että ei oikein uskalla lähteä minnekään, mutta rohkeutta vaan ja kärsivällisyyttä, toivottaa Ménièren tautia sairastava Hannele Kähkönen.
Lisätietoa ja vertaistukea:
http://www.suomenmeniereliitto.fi
Asiantuntija: JOUKO KOTIMÄKI, korva-, nenä- ja kurkkutautien erikoislääkäri, Kainuun keskussairaala
Toimittaja: TITTA LAHTINEN