Akuutin Arkisto
19.4.2005
Miehet saavat parempaa terveydenhoitoa Ruotsissa
Miksi ihmeessä pyykkisäkit täyttyvät nopeammin miesten pukuhuoneessa, vaikka psoriasispotilaiden joukossa on yhtä paljon naisiakin? Sairaanhoitaja Berit Wollarthin Dandreydin ihotautien poliklinikalla esittämä kysymys käynnisti tutkimukset, jotka paljastivat suuria eroja naisten ja miesten hoidon välillä.
– Miehille määrätään enemmänja kalliimpia voiteita ja miehet käyvät valtavan paljon useammin hoidossa kuin naiset, Berith Wollarth kiteyttää tilanteen vuotta myöhemmin.
Ruotsin sosiaalihallituksen raportti Tasa-arvoinen hoito on sekin karua luettavaa: Naiset jäävät selkeästi paitsioon sairaaloissa ja terveyskeskuksissa. Esimerkiksi vatsahaavan ja masennuksen hoidossa viidessä tapauksessa kuudesta miehille määrättiin kalliimpia lääkkeitä.
– Tämä on asia, jossa tarvitaansuurta muutosta. Raportti on huolella tehty,ja tämä on todella ennentutkimatonta aluetta, sanoo ylilääkäri ja Tukholman maakäräjien tasa-arvovaltuutettu Birgitta Evengård.
Mikä on syy?
Vuonna 2003 Danderydin ihotautien poliklinikalla hoidettiin miespotilasta reilulla 2500 kruunulla vuodessa. Naispotilaaseen panostettiin 1700 kruunun verran. Valohoidosta miehille suotiin yli 60 prosenttia.
– Jos on niin, että naiset hoitavatitseään ahkerammin kotona -ja heille sen takia riittää 20 hoitokertaa siinä kun miehet tarvitsevat 25, niin se voisi olla yksi selitys, arvelee ylilääkäri ja toiminnanjohtaja Filippa Nyberg Danderydin ihotautien poliklinikalta.
Sekin on tilastoin todistettu: naiset lunastavat paljon enemmän rasvoja kuin miehet. Mutta poikkeuskin löytyy: ihan uusi ja entistä tehokkaampi D-vitamiinivoide. Sitä lääkärit kirjoittavat enimmäkseen – miehille.
Tukholmalaiset Jan Dahlgren ja Jeanette Huss ovat molemmat Danderydin ihotautien poliklinikan potilaita. Ensiksi mainittu on saanut kokeilla rasvaa, mutta jälkimmäinen ei. Jan Dahlgren vakuuttaa, että uudella voiteella on saatu aikaan parempia hoitotuloksia – mutta Jeanette Huss ei ole kuullutkaan koko voiteesta.
Jan Dahlgrenilla on ollut psoriasis yli 30 vuotta,ja häntä on hoidettu Danderydin sairaalassa – 20 vuotta. Hän kehuu kokemusten olleen yksinomaan positiivisia. Samaa sanoo myös Jeanette Huss, joka on elänyt psoriasiksensa kanssa kymmenen vuotta. Ero onkin siinä, että häntä on hoidettu Danderydissa vasta kahdeksan viikkoa.
– Lääkärini ei suostunutantamaan lähetettä,vaikka puhuin asiasta kolme tai neljä kertaa. Sitten luovutin.Kunnes luin iltapäivälehti Aftonbladetinartikkelin,jossa puhuttiin juuri siitä, että naiset eivät pääse valohoitoon, suutuin ja soitin omalääkärilleni, ja sain lähetteen. Olen tosi iloinen, että saan täältä apua. Ihoni hilseilee vähemmänja kutiaa vähemmän, Jeanette kertoo.
Miehillä etusija ambulanssiinkin
Eivätkä tasa-arvo-ongelmat lopu Tukholmaan Göteborgissa ja Skaraborgissa käytiin läpi kahden kuukauden hätäpuhelut. Selvisi, että miehet saavat etusijan myös ambulanssiin. Toisessa tutkimuksessa todettiin, että naiset joutuvat odottamaan sairaalakyytiä tunnin miehiä pidempään.
– Kysymys ei varmastikaan ole tyhmistä miehistä ja naisraukoista,vaan tämäkin heijastaa yhteiskuntamme jakautumistasukupuolen mukaan, pohtii tasa-arvovaltuutettu Birgitta Evengård.
Ongelma näkyy myös Ruotsin lääkelaitoksen tilastoissa, joissa raportoidaan lääkkeiden sivuvaikutuksista: Vuosien 1965 ja 2000 aikana naisilla raportoitiin 40 prosenttia enemmän vaivoja.
Birgitta Evengård onkin ehdottanut niin kutusuttuja naismerkittyjä lääkkeitä. Ongelma on, että tällä hetkellä käytössä olevat lääkkeet on testattu useimmiten miehillä. Mutta miten naismerkityt lääkkeet käytännössä saataisiin markkinoille, sitä Evengård ei vielä tiedä:
– En tiedä, se oli yksi ajatus. Ehkä meidän pitäätarkemmin huolehtia siitä, että lääkkeitä kokeillaan sekä miehillä että naisilla.
Ratkaisuna koulutus?
Iltapäivälehti Aftonbladetin artikkelisarja Ruotsin sairaanhoidon tasa-arvotilanteesta toi julki lukuisia tarinoita: Joanna rasvaa itseään itse kaksi tuntia päivässä, Margaretha ja Birgitta kuolivat soitettuaan turhaan ambulanssin, Eva odotti ambulanssi kaksi päivää ja Camillan sydänkohtaus diagnostisoitiin astmaksi.
Akuutti kysyi tasa-arvovaltuutettu Evengårdilla, pitäisikö tasa-arvokysymykset sisällyttää jo lääkäreiden koulutukseen?
– Nimenomaan juuri niin.Lääkäreiden koulutus on melko sukupuolisokeaa,siitä ollaan yksimielisiä,eikä koulu yleensäkäänole paljon parempi,tuskin teillä Suomessakaan. Tämä asia on paremmin tiedostettava.
Aftonbladet keräsi kolmessa päivässä 80 000 nimen listan, joka luovutettiin terveysministeri Ylva Johanssonille. Ministeri ei ehtinyt Akuutin haastattelu, mutta on julkisuudessa luvannut puuttua ainakin lääkäreiden koulutukseen ja selvittää mahdollisia naisille merkittyjä lääkkeitä.
Danderydin poliklinikka on anonut rahaa ihokouluun, jossa potilaita opastettaisiin hyvästä hoidosta. Tukholman lääninhallitus kouluttaa 500: aa päällikköä tasa-arvokysymyksissä ja työryhmä selvittää hoitotilastoija kaikilla Tukholman ihotautien poliklinikoilla.
– Monet ovat kovasti ärsyyntyneet ja väittäneet, että me suurentelemme pikkuasioita. Haluamme vain selvittääonko tilanne tällainen yleensäkin - vai ainoastaan Tukholman alueella,mitä emme usko, Danderydin sairaalan toiminnanjohtaja Filippa Nyberg sanoo.
Danderydissa tasa-arvokeskustelua on käyty pian vuoden - muttanäkyykö se pyykkisäkeissä?
– Ehkä vähän, en osaa sanoa. Mitään lukuja ei ole. Kyllä miesten pyykisäkit ovat edelleen täydempiä, sairaanhoitaja Berit Wollarth myöntää hetken mietittyään.
Lisätietoja:
Ruotsin sosiaalihallituksen raportti Jämnställd vård? (Tasa-arvoinen sairaanhoito?) englanninkielisine yhteenvetoineen: http://www.socialstyrelsen.se/Publicerat/2004/5153/2004-103-3.htm
Toimittaja: AMI ASSULIN